Ja vielä Helka

Juhlavuosilautaskokoelma karttui vielä yhdellä iso-äidillä:

Ihania ovat.

Read Full Post »

Sisustusbingo

Puutalobabyn Kristaliina kirjoitti joku aika sitten hauskasta sisustuslehtiibingosta. Minä pelasin sitä lehden sijaan kotona. Listahan meni näin:

1. Tapiovaaran tuoli
2. Pihlgren & Ritolan tapetti. (Kiuruista yksi lisäpiste)
3. Puun muotoinen naulakko.
4. Blogimatto.
5. String-hylly tai vastaavannäköinen.
6. Puulankuista tehty keittiönpöytä (jossa puu näkyvillä)
7. Valkoista valkoisella
8. Tekstitaulu (pluspiste, jos taulu on klisee englanniksi, kuten ”Home sweet home”)
9. Värikkääksi tekstissä kutsuttu koti, jonka ainoat värit oikeasti löytyvät (useimmiten punasävyisestä) matosta.
10. Aallon jakkara:
11. Täysvalkoinen keittiö.
12. Kekkilän kasvatusalusta, vitriini tai mikä hyvänsä viherseinä
13. Irtokirjaimet.
14. Lasi keittiön välitilassa.
15. Iso puinen kaappi, joko perintö- tai aasialainen
16. Läpinäkyvät tuolit tai pöytä
17. Esiin otettu vanha tiili/puuseinä

Ja miten bingossa käykään:
1.Tapiovaaran tuoli
Ei ole, sen sijaan minua on opiskeluajoista saakka mukana seurannut kaksi käsinojallista Korhosen kalustetehtaan valmistamaa Martelan Kari-tuolia. Ne saivat tänä keväänä kolmannen verhoilunsa. Koska Kari- tuoleja on valtavasti julkitiloissa, voisin hyvin kuvitella että niitäkin joku joskus pelastaisi roskalavoilta. Tuolit ovat istuimina erinomaisen mukavat.
0 pistettä

2.Pihlgren & Ritolan tapetti. (Kiuruista yksi lisäpiste)
Ei ole tapettia. Se ainut tehosteseinä (Laura Ashley Vittorio Linen) irrotettiin seinästä ja maalattiin harmaaksi.
0 pistettä

3. Puun muotoinen naulakko. Läheltä liippaa. Edelliseen kotiin eteiseen hankin lapsille Mazen Branch-naulakon, mutta seinälle saakka sitä ei koskaan saatu. Nykyisessä kodissa sille ei löytynyt paikkaa vaan lojuu varastossa.
0 pistettä

4. Blogimatto.
Edellisillä omistajilla oli tv-huoneeksi sisustetussa tilassa blogimatto. Minäkin lukuisilla Ikea-reissullani viime talvena sitä hypistelin, mutta olen trikooräsymättotyyppi. Nyt virkkaan itse ontelokuteesta musta-valkoista mattoa.
0 pistettä

5. String-hylly tai vastaavannäköinen.
String pocketin hankkimista mietin ruokapöydän päähän. Mietin siihen myös taulun ostamistan (oi, täydellinen löytyi, mutta pidettyäni budjettineuvottelut itseni kanssa tulin siihen tulokseen, että taiteen oston aika ei ole vielä.

Kun olen aikana katsellut avokeittiön päässä olevaa pientä ruokailutilaa, olen tullut siihen tulokseen, että kaikein keittiökaman rinnalla tyhjä seinä ruokapöydän jatkeena on oikeastaan juuri sitä mitä haluan, joten String-hyllypistettä ei varmaan tule jatkossakaan.

0 pistettä

6. Puulankuista tehty keittiönpöytä (jossa puu näkyvillä)
Ruokapöytäni on mittatilauslaminaatti alumiinireunoilla, jalkoina vanhempieni varastosta löytyneet metalliset jalat.
0 pistettä

7. Valkoista valkoisella
Poikien huoneiden seinät ovat valkoiset. Esikoinen valitsi sävyn ”Höyry” erilaisten valkoisten joukosta nimen perusteella. Muu esineistö lastenhuoneessa onkin sitten niitä väripilkkuja, joten yltiövalkoista vaikutelmaa ei tottavie synny. Muissa huoneissa seinät on maalattu harmaiksi.
0 pistettä

8. Tekstitaulu (pluspiste, jos taulu on klisee englanniksi, kuten ”Home sweet home”)
Bingo! Olen laittanut kirkkaanvihreisiin Ikea-kehyksiin A3-koossa John Lennonin sanoituksesta lauseen ”Life is what happens when you are busy making other plans.” Sen lisäksi hankin kliseisimmista kliseisimmän ”Keep calm and carry on” julisteen kirkkaanpunaisena. Sille on Ikea kehyksetkin, mutta lopullinen installaatio on vielä kesken.
1 piste

9. Värikkääksi tekstissä kutsuttu koti, jonka ainoat värit oikeasti löytyvät (useimmiten punasävyisestä) matosta.
0 pistettä

10. Aallon jakkara.
Näitä on kaksikin. Toinen harmaalla laminaattikannella, toinen valkoisella. Kumpikin toimittavat yöpöydän virkaa. Jakkaroihin Aalto-kalusteet sitten jäävätkin.
1 piste

11. Täysvalkoinen keittiö.
Ei ole vaan kiiltoharmaa. Tykkään kovasti. Edellisen kodin, itsevalittu keittiö oli väriltään mattaharmaa.
0 pistettä

12. Kekkilän kasvatusalusta, vitriini tai mikä hyvänsä viherseinä.
Ei ole, mutta jos taimihylly tulee vastaan jossain alennusmyynnissä, nappaan mukaan, normihinta lähentelee kahtasataa euroa, ja se on toistaiseksi tuntunut vielä kovalta.
0 pistettä

13. Irtokirjaimet.
Ei löydy.
0 pistettä

14. Lasi keittiön välitilassa.
Ei ole, valitettavasti. Mutta jos joskus keittiörempan teen, sitten on.
0 pistettä

15. Iso puinen kaappi, joko perintö- tai aasialainen.
Yhtä uutta Bestå-kaappia lukuunottamatta kodissani on edelleen Lundioita. Vanhimmat niistä ovat matkanneet mukanani lasteenhuoneesta saakka, joten siinä mielessä ovat melkein perintöä.
0 pistettä

16. Läpinäkyvät tuolit tai pöytä
Ei löydy näitäkään.
0 pistettä

17. Esiin otettu vanha tiili/puuseinä
Kasaritalon seinissä ei ole mitään esiinotettavaa.
0 pistettä

Kokonaissaldo kaksi pistettä. Ei taida kotini olla kovin trendikäs.

Read Full Post »

Heli ja Toini

Aina välillä tulee valtava hinku ostaa uusi tavara. Pakko saada, vaikka järjellä kuinka ajattelisi, että elämä kyllä olisi yksinkertaisempaa jos pitäisi kaappien sisällön minimissään ja mieluummin karsisi tavaroita kuin hankkisi lisää.

Kun viime talvena näin ensimmäistä kertaa Arabian 140-vuotislautaset, ihastuin heti. Loistoajatus nimetä lautaset tehtaalla työskennelleiden naisten mukaan. Toini oli suosikkikoriste, sitten huomasin marketti-reissulla Helin, joka oli Toinin kanssa tyylillisesti kuin samaa sarjaa.

Pitkään harkitsin, yritin itselleni muistuttaa että kaapit säilyvät käytettävimpinä, jos arkilaustaspinon päälle ei ilmesty muutamaa orpoa risteilijää.

Eilen kotiutin Helin. Voin sitten talvella yksin lautaselta syödessäni muistella lämmintä mökkeilykesää. Ehkä ostan vielä Toininkin, niin että voin kesälautaselta tarjota ruokaa kaverillekin.

Read Full Post »

Lounastauko

Tänään meillä oli lounaaksi täysin koordinoimaton yhdistelmä asioita joita minun sattui tekemään mieli ja joihin sattui löytymäön tarvikkeet: punaista linssimuhennosta sekä ohraryynirieskaa.

Ohraryynirieskaa mieleni teki jo eilen, kun kävimme ”kirkolla” kaupassa. Hankin silloin paketellisin rikottuja ja esikypsytettyjä ohrasuurimoita sekä litran piimää. Kaarina Roinisen leivontakirjasta löysin ohjeen, jolla valmistettu rieska on juuri sellaista, mitä mummoni teki.

Ohraryynirieska

3 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita
1l piimää

Sekoita ja anna turvota 2-3 tuntia huoneenlämmössä

Lisää sitten
2 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 tl suolaa

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperoidulle syvälle uunipellille ja paista 250 asteessa noin 25 minuuttia.

Selitin esikoiselleni, miten rieskasta minulle tulee mummoni mieleen, kohteliaisuuttaan hän soi yhden palan, mutta totesi, ettei ole hänen juttunsa.

Kun olin saanut rieskan uuniin, pilkoin sipulin ja kuullotin sen kattilassa rypsiöljyssä, lisäsin muutaman desin punaisia linsseja, valkosipulia, mustapippuria , suolaa ja reilusti kuivattua yrttisekoitus, tölkillisen paseerattuja tomaatteja sekä pari desiä vettä. Keitin muhennosta parikymmentä minuuttia välillä sekoittaen. Jos muhennus olisi maustettu tureella inkiväärillä, jeeralla, sinapin siemenilla, chilillä, kurkkumalla, curryn lehdillä ja kookoskermalla, toisi se mieleeni esikoisen kummitädin samalla tapaa kuin ohraryynirieska mummoni.

Yllättäen esikoinen piti linssimuhennoksesta niin että otti sitä enemmänkuin kuin maistelulusikallisen.
—
Lounaalla oli vielä tarjolla edellispäiväistä makaroonilaatikkoa varmistaen etteivät lapsiparat joudu nälässä olemaan.

Read Full Post »

Tuokioita

Tänään, aivan odottomattomasta paikasta se löytyi mukaan:

Olen jo täyttänyt sen huumaavan tuoksuvalla Stockan herkun chai lattella, sulkenut silmäni ja siemaillut lämmintä juomaa keinuen auringonpaisteisella sisäterassilla.

Ihana kevät!

Read Full Post »

Listalla

En oikeastaan voi väittää viettäväni ”älä osta mitään” -maaliskuuta, kun ostoslistalla on ollut vaikka mitä ja edelleenkin hakusessa on tarpeellisia asiota. Mutta pikkutavaroiden osalta ostokielto on voimassa. Mutta se ei estä haaveilemasta.

Kiikerien Ikean pikkutarjottimien tilalle haluaisin kaksi musta-valko-harmaa väriskaalan Marimekon vanerista tarjotinta sekä musta-valkoisen Artekin Siena-tarjottimen. Kummankin mallin koko on 20×27 cm, joten uskoisin niiden tulevan samalta valmistajalta ja näin sopiva hyvin yhteen.. Pikkutarjottimia käytämme arjessa aamu- ja iltapaloilla ja jokaiselle voisi olla oma kuvioinen. Minulla voisi olla vaikkapa mini-unikko:

Siena olisi tarpeeksi maskuliinen kuosi kummalle hyvänsä pojista:

Tarjotinkuvia etsiessä huomasin, että PolkaJamillakin olisi samankokoisia pikkutarjottimia, aika ihana olisi tämäkin:
>;;
Sitten haluaisin meille m-kokoiset KeepCupit. Viime viikolla flunssaisena suunnittelin jo musta-harmaa-valkoinen väriteemalla jokaiselle omat kupit, mutta postituskulut vielä hirvittivät. Ehkäpä jossain vaiheessa minulla on aikaa piipahtaa Kaffe Centralissa katsomassa, minkä värisiä sieltä löytyisi. Minun kuppini voisi olla vaikka tämmöinen:

Sohvalle haluaisin musta-valkoisten tyynyjen sekaan keltaiset tyynyt. Sävyn kanssa olenkin kranttu, mikä hyvänsä ei kelpaa. Täydellinen sävy olisi Tikkurilan värikartan sävy H303 – Duuri.

Ihan hyvä olisi myös J302 vaikken sen nimestä (banaani) niin välitäkään.

Read Full Post »

Tähti tuikkii

Tähti tuikkii
perheet juhlii
glögiä juodaan
lahjoja pakataan
jotkut tanssii
jotkut ei
Mutta kaikilla on kivaa!

Tämän runon sain tänä aamuna kuopuksen minulle tekemästä joulukalenterista. Tulin runosta hyvin onnelliseksi, sillä toivon sen kertovan jotakin lapseni tunnoista.

Joulu tuli sinäkin vuonna kun mummini kuoli. Silloin sovimme, että se tulee vähemmälläkin hössöttämisellä, jokainen toivoi yhden asian jouluun. Minun toiveeni oli taatelikakku. Olen viettänyt monta joulua josstain muualla, taatelikakkujen ulottumattomissa. Kerran olemme syöneet jouluaatton lounasta Mäkkärissä, joskus lämpimällä trooppisella rannalla. Toisinaan mökillä perinteisemmin, useamman joulun Kaliforniassa ystävien kanssa.

Leivoin taatelikakun eilen samaan aikaan kun pojat leipoivat pipareita. Joulu tulee tänäkin vuonna. Ja joulun jälkeen uusi vuosi ja alku.

Read Full Post »

Joulukalenteri

Sopivasti ennen joulukuun alkua sain ihastuttavan joulukalenterin äidin adventtipaketissa:

(Kiitokset – ensimmäinen luukku avattiin asiaankuuluvasti viime lauantaina, nyt onnettomien sattumusten syystä = vatsatauti ollaan vähän jäljessä, mutta tilanne korjataan ensitilassa.)

Minä en ole ollut koskaan niitä äitejä, jotka askartelevat lapsilleen hienoja joulukalentereita. Samasta lähteestä mistä äidin advettipaketti tuli, kuopuksen syntymävuonna esikoinen sai ihanan pakettikalenterin ja sain ajatuksen, että entäs jos tänä vuonna minäkin. Niinkin varhain kuin 29.11. kävin täsmäiskulla Tigerissa hankkimassa pikkupakettien täytteitä mutta erinäisistä syistä varsinainen kalenteriaskartelu jäi 1.joulukuuta aamuun. Mutta sentään puolet paketeista on jo kasassa ja tälläiseltä se näyttää:

(Paitsi että ei näytäkään, tämä WordPress appi ei anna minun lisätä enää kuvia)

Omaa kalenteriaskartelua hienommat saavutukset ovat poikien versiot. Esikoinen toteutti kuopukselle Skylanders Giants -kalenterin ja kuopus äidille runo- ja Hama -helmikalenterin, jonka ensimmäisen luukun runo on ihana ja paljastaan esikoisen kalenteriaiheen ohella sen, mikä tänä vuonna alakouluikäisten poikien joukossa pop ja hip sekä coolia.

(Seuraavaksi julkaisen tämän postauksen keskeneräisenä ja toivon, että saan loput asiaan kuuluvat kuvat lisättyä editoimalla postausta ilman että tarvitsee enää lisätä näitä prosessikommentteja.)

Tässä siis esikoisen kuopukselle tekemä kalenteri:

Tästä paljastuu kuopuksen tekemän kalenterin muoto: (sydäntäni erityisesti lämmitti teksti äiti nro 1, mutta hetkessä tajusin että jo seuraavana päivänä olenkin jo kakkonen ja jos kalenteriaskarteluinto jatkuu aattoon saakka, viimeisessä luukussa olenkin sijalla 24;-)

Tässä universaali adventtiajantervehdys kaikille, jotka tänne päätyvät:

Read Full Post »

Myssyn voima

Reilu kaksi vuotta sitten ystäväni sairastui rintasyöpään. Uutinen oli shokki. Omaa pahaa oloani lievittääkseni aloin neulomaan sytomyssyä ohuesta merseroidusta puuvillalangasta. Jo alkumetreillä eikun siis kerroksilla huomasin, että lankavalinta oli pöljä, merseroitu puuvilla sopii paremmin virkkaukseen… Mutta sitten kävi niin onnellisesti, että myssyä ei tarvittukaan. Olisin toki voinut olla niin hieno ihminen, että helpotuksesta huolimatta olisin värkännyt pipon valmiiksi ja lahjoittanut upeaan sytomyssykeräykseen mutta käsityökorin pohjalle päähineen alku hautautui.

Eilen kuulin, että lähipiiriin on tullut uusi sytomyssyn mahdollinen tarvitsija. Uutista sulatellessani kaivoin kutimen esiin ja väkersin muutaman kerroksen koko sydämestäni toivoen että tällä vieheliäisellä myssyn alulla on sellainen voima että se tekee itsensä tarpeettomaksi ennen kuin ehtii valmistuakaan. Sillä on pakko olla! Voihan sillä olla?

Read Full Post »

Voihan vessapaperirullan hylsy

Tänä aamuna kuopus kysyi minulta, haittaako se kun laitoin sen tyhjän flush&go vessapaperirullan vessanpönttöön.

Verenpaineeni nousi ja kiihdyin ja vastasin pontevammin kuin oli tarpeen, että kyllä haittaa. Meillä ei osteta maailman typerintä keksintöä, vessanpönttöön heitettäviä vessapaperirullan hylsyjä. Meidän vessapaperirullien pohjat ovat ihan tavallisia pahvisia ja niiden paikka on roskiksessa, mökillä ne poltetaan. Ja samasssa yhteydessä valistin kuopusta, että ylipäätään vessanpönttöön ei saa ikinä laittaa mitään muuta kuin varsinaisiin pönttöasiointiin liittyviä tuotoksia, muuten meidän viemäriputket menevät tukkoon, onko selvä?

Jos oltaisiin Ameriikassa, harkitsisin jo flush&go vessapaperiyhtiön haastamista oikeuteen harhaanjohtavasta mainonnasta sekä sunnuntai-aamun mielenrauhani häiritsemisestä. Mutta kun ei olla, niin purnaan asiasta blogissani sekä äänestän lompakollani. Lopuksi annan vielä tuotekehitysidean flush&go-yhtiölle: Entäs jos keskittyisitte keksimään vessapaperirullan, joka toimisi tykkänään ilman hylsyä. Sitä odotellessa olisi tuplasti flush&go mainoksia pontevamman kampanjan paikka, jossa kansaa valistettaisiin ettei pönttöön heitellä mitään ylimääräistä.

Read Full Post »