Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for lokakuu 2008

Mökki

Nimi on nyt paperissa.

Mainokset

Read Full Post »

Syystouhuja

Tänään puuhastelimme omalla pihalla:

Read Full Post »

Varustelu alkoi

Kun mökkikaupan allekirjoittamispäivä on sovittu tuntui unelman toteutuminen jo tarpeeksi varmalta tehdä ensimmäinen varsinainen hankinta:

Sarja on Hackmannin Tuulia, valmistus lopetettu, bongasin marketista ruokaostosten lomassa 24-osan paketin sopuhintaan. Ostin kaksi pakettia, että vieraillekin on aterimet.  Mökkiin näitä pääsee tosin järjestelemään vasta vajaan vuoden kuluttua.

Read Full Post »

Työpaikan kahvihuoneen pöydällä oli joku aika sitten mainos Voimaannuttava valokuva –kurssista. En oikein tiedä mitä sillä tarkoitetaan mutta usein syksyn pimeinä iltoina kaivan esille valokuvia tietokoneen syövereistä. Katson kuvia pojista vauvoina, kesästä, lomista, järvenrannalta, puutarhasta, mökiltä, ystävien vierailuista, matkakuvia. Tämä kuva on minulle vahvasti tunnekuva ja herättää uskon siitä, että vaikka pitkä pimeä talvi ei vielä ole alkanutkaan enkä marraskuuta tänä vuonna pääse minnekään pakoon edes hetkeksi, uusi kevät alkaa taas, kunhan sen aika on. Ja kevään jälkeen tulee kesä. Eikä kesällä aina aurinko paista, mutta sateen jälkeen metsässä tuoksuu ihanalta.

 

Read Full Post »

Mykkänen

Ihana vihreä Mykkänen tarkkailee maailmaa baskerissani.

Mykkänen

Mykkänen

Kiitos Sitruuna!

Read Full Post »

A lousy story

Kun esikoinen oli päiväkotiuransansa ensimmäisen vuoden lopussa vajaa kaksi vuotias, tuli päiväkodista varoitus täistä. Tulin lähes hysteeriseksi, soitin neuvolaan, päiväkodin johtajalle, vietin illan ja yön internetissä ja hankin kaiken varuilta täishampoon. Hyväksi onneksi olin lähtemässä työmatkalle ja esikoinen (tuolloin myös perheen ainokainen) lomalle mummolaan. Täivaara meni meidän kohdalta ohi, tartuntaa ei sillä kertaa tullut ja aloin uskomaan kokeneen päiväkodinjohtajan mielipiteeseen, että täit yleensä ovat pitkätukkaisten tyttöjen ongelma.  Niinpä seuraaviin ”täivaara” lappuihin olen suhtautunut huomattavasti lunkimmin. Niitä on tullut silloin tälläin vuosien varrella päiväkodista ja esikoisen mukana koulustakin ja pikaisen päävilkaisun jälkeen olen todennut vaaran olleen ohi.

Lunkius sai toisenlaisen käänteen kun kymmenen päivää sitten kesken työpäivän tuli soitto päiväkodista, kuopukselta oli löytynyt täitä, pitää tulla hakemaan heti ja ymmärtää valmistautua  pesu- pakastus- ja saunotusoperaatioon ja koko perheen täikäsittelyyn. Läksin siltä istumalta ensin apteekkiin. Itsehoito-osastolla kerroin mikä soitto oli tullut ja kysyi suosituksia mitä pitäisi ostaa. Itseäni selväsi nuorempi farmaseutti kertoi asiantuntevasti, että täinpoistoon on kaksi strategiaa ja kummallakin pääsee samaan tulokseen. Voi ottaa perinteisen hyönteismyrkkypohjaisen aineen, joka on myrkkyä ja vaarallista ihmisellekin. Se periaatteessa tappaa täit ja ehkä ne munatkin mutta on myös täikantoja, jotka ovat mahdollisesti kehittäneet vastustuskyvyn hyönteismyrkkyihin. Joka tapauksessa saivareet eli täin munat on poistettava mekaanisesti täikammalla. Tai sitten voi turvautua uudemman aikaisiin ihmisille vaarattomiin aineisiin, jotka tappavat elävät täit mekaanisesti tukehduttamalla. Saivareet on poistettava mekaanisesti täikammalla ja täiden tukehduttamiskäsittely on uusittava 9-10 päivän sisällä ensimmäisestä käsittelystä. Näin varmistetaan se, että ensimmäisen käsittelyn jälkeen mahdollisesti päähän jäänyt saivare ei saavuta lisääntymisikää täinä vaan kuolee viimeistään kakkoskäsittelyssä, jos ei ole mekaanisesti tullut poistetuksi kampauksella sitä ennen. Täikampausta on jatkettava tämä väliaika joka tapauksessa.

Päädyin ostamaan tälläisen uudemmanaikaisen aineen, joka on mainoslauseen mukaan ”ankara täille – lempeä lapsille”. Kotona, ohjeiden mukaan, aloitin kuopuksen täikampauksesta. Se ei ollut helppoa eikä mukavaa. Lahjoin lasta jopa tikkarilla (ja tämän tiukkapipoäidin lapsilla ei ole edes karkkipäivää) mutta huuto ja kirkuminen oli kamalaa. Kamman piikkien väliin jäi paljon pieniä mannaryynin neljänneksen kokoisia asioita ja kuopus parkui kampausta. Kampauksen jälkeen sumutin ainetta, joka ainakin tuoksui tehokkallee, sitten aloin esikoisen käsittelyn. Olin kauhistunut, kuinka lyhyissäkin pojan hiuksista löytyi mannaryynin neljänneksen kokoisia asioita loputtomasta ja kuvotusta tunsin kun löysin sieltä silmällä paremmin havaittavia kuusijalkaisia täitä. Myöhemmän opiskelun perusteella osaisin kertoa että vaalean värinsä perusteellä ne olivat nymfejä, ei vielä sukukypsässä iässä olevia nuorukaisia. Tässä vaiheessa olin jo soittaa miehelle että tuo kotimatkalla tehokkainta mahdollista myrkkyä mitä saatavilla on, nämä lempeät luomukeinot eivät olekaan se meidän juttu. Mutta en nyt soittanut kuitenkaan. Esikoinenkin sai käsittelyn, ja soitin opettajalle, mutta hän oli sitä mieltä, että koska täivaroituslappu oli jo edellisellä viikolla laitettu kaikkiin koteihin, ei ollut syytä uusia varoitusta.

Miehen tultua kotiin tarkistin hänen päänsä, mitään en onneksi löytänyt, niin kuin ei hänkään minulta, mutta täintappoaineen laitoimme toisillemme.

Ja tietysti pyykkäsin. Kaiken mahdollisen minkä vain irti sain. Ja niitä asioita mitä ei voinut pestä vähintään 60 asteessa (patjat, turvaistuinten päälliset, sohvatyynyt) saunotimme. Sauna oli päällä tuntikausia ja koko koti hehkui.  Lapset jo nukkuivat ja pyykkääminen sen kuin jatkui. (Samana päivänä Kauhajoella tapahtui kamalia, mutta meillä ei ollut energiaa uutisten katseluun.)

Täikampaus on muuttunut arkiseksi. Kuopuskin on siihen melkein tottunut tosin lahjontaankin on turvauduttu. Eilen, yhdeksäntenä päivänä käsittely uusittiin. Päiväkodissa ovat asian myös ottaneet vakavasti, siellä hoitajat tarkastavat lasten hiuksia päivittäin. Uusia tartuntoja on valitettavasti löytynyt vielä tälläkin viikolla. Itse alan ”toipua”, mutta en siltikään ollut kovin ilahtunut kun kuopus parturissa kertoi, että ne mustat siellä päässä on sitten täitä. Toki selitin parturille, että päiväkodista lapselle tuli täitä, mutta ne on asianmukaisesti hoidettu.

Mutta jos joku minulle väittää, että täintorjunta on ihan pikkujuttu, väittäisin että perheessä ei oltu asiaan suhtauduttu ihan sillä huolellisuudella kuin mitä toivoisin siihen kaikkien suhtautuvan. (Tai sitten on sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa pestä, saunottaa tai pakastaa kaikki jokapäiväisessä käytössä oleva, johon jonkun perheenjäsenen pää saattaa olla kosketuksessa. Jo pelkästään huolelliseen saivaretarkasteluun menee 10-15 minuuttia / pää enkä kyllä koe sitäkään mukavaksi puuhasteluksi.)

Jos tänä syksynä tulee vastaan toinen täintappokierros, turvaudun hyönteismyrkkypohjaiseen aineeseen. Meidän perheellä on myös uusi shampoomerkki: Rauschin pajunkuorishampoo. Voin palata empiirisen kokeen tuloksiin kun pullo käytetty loppuun.Jos uutta tartuntaa ei ole tullut, uskon että aine vaikuttaa.

Vinkiksi vielä, täikamman etikkasively todellakin kokemukseni mukaan helpottaa saivareiden hiuksista irrottamista vaikkakaan tuoksu ei ole mikään salonkishampoon veroinen. Ja toinen  vinkki yrityksille, jotka miettivät ekaluokkalaiselle jaettavaa mainoskrääsää. Kaiken maailman heijastinliivien, jumppapussien ja lippisten sijaan, eikö joku yritys jakaisi mainoslahjana täikamman? Hyvät ohjeet sen käyttöön löytyy täältä. Ottakaa ihmiset vakavasti ne varoituslaput, jotka lapset koulusta & päiväkodista saavat.
***
On tällä episodilla ollut yleissivistäväkin väikutus – vihdoinkin ymmärrän lousy sanan alkuperän. Englanniksi täi sana taipuu samalla tavalla kuin hiiri: louse – lice.

Read Full Post »