Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2010

Kuopus ja minä vietimme viikonlopun melkein kaksin kun esikoinen urheili ja mies oli huoltojoukoissa. Kiitos miehelle!

Lauantaina kävimme kuopuksen kanssa asioilla. Ensin Sellossa, jossa onneksi yksi jos toinenkin puoti tarjoili piparia ja glögiä, joiden voimalla reissu sujui kohtuullisen mukavissa tunnelmissa sekä äidiltä että pojalta ja sitten vielä Ikeassa. Kuopus on vielä helposti lahjottavissa. Meni ihan mielellään Ikean leikkipaikkaan ja antoi äidin shoppailla rauhassa kun lupasin että reissun päätteeksi saa pehmiksen. Ja se pehmis oli saatava, ei auta vaikka äidillä olisi hankalanmuotoiset ostokset (kuten verhotanko) ja kukkaruukku (oliko pakko haksahtaa se ostamaan, ei ollut listalla) ja pehmisjono on pitkä ja kotonakin olisi jäätelöä. Lupaus oli lunastettava. Ikean asia oli punavalkoinen akryylipintainen liina. Onneksi sekin löytyi.


Kotona aloitimme joulukoristautumisen. Uusi liina laitettiin pöydälle. Kuuntelimme joululaululuja. Kaivoin varaston kätköistä punaisia joulunauhoja ja valkoisia lumihiutaleita, jotka ripustettiin ruokailutilan ikkunoihin sekä pari sähkökynttelikköä. Astiakaapin perältä etsin punaiset Teema mukit ja joimme glögiä. Pari edellistä joulua matkoilla lämpimässä on vieroittanut minua joulun vietosta mutta ehkä tämä vielä tästä.
Kuopus kirjoitti myös joulupukille. Koska kameran laturi on hukassa, kirjoitan kuopuksen toiveet tähän (valokuva joulupukin kirjeestä olisi söpö, mutta kun näitä on tiedusteltu, en uskalla luvata, että saan kuvan tänne tarpeeksi nopeasti.)

  • Lego creator talo tai
  • Tatu ja Patu Helsingissä tai
  • Oudot aakkoset (tämäkin on Tatu ja Patu kirja, kirjoittajan lisäys) tai
  • Lintuopas ympäri maailmaa tai
  • Tussit tai
  • Kaukoohjattava auto tai
  • Talon pienoismalli.

Toivoo ****
(Kysyin kuopukselta mikä on  talon pienoismalli. Se on kuulemma samanlainen kuin läheisellä koululla, jossa kerran viikossa kuopuksen kanssa vietän aikaa esikoisen harkkojen ajan. Siellä on lasikuvun alla pienoismalli koulusta. Se on iso, ei haluta sellaista. Toivoo äiti)

Listalle saakka viimeinen toive ei päässyt, mutta toisessa yhteydessä kuopus katseli pöydälle auki jäänyttä sisustuslehteä ja ilmoitti, että haluaisi Block –lampun omalle ikkunalaudelleen. Saatan se kuopukselle hankkia.

Esikoinen ei kuulemma toivo joulupukilta mitään muuta kuin Harry Potter pelin PSP:lle, mutta ilahtuisi, jos ukki tilaisi ensi vuodeksikin Roope-setä lehden.

Mainokset

Read Full Post »

Olen viime aikoina törmännyt muutaman seuraamani blogin kohdalla viestiin, jossa kohteliaasti kerrotaan, että blogi jää tauolle. Itse en ole päässyt edes niin pitkälle. Toki tuollaiset viestit ovat merkityksellisempiä sellaisille blogeille, joilla on vakiolukijakunta, jonka mielenkiintoa haluttaisiin ylläpitää ehkä sitten tauon jälkeenkin.

Omalle blogihiljaisuudelle on ollut monta syytä. Kesällä en jaksanut stressata nettiyhteydestä ja kun työt alkoivat, ei aikaa tuntunut olevan.  Kun blogaus jää pikkuhiljaa arkisista tekemisistä pois, kynnys uudelleen aloittamiseen on noussut koko ajan.

Kynnystä on korottanut pohdinta siitä, mikä tämä blogi oikein on. Iso osa seuraamistani blogeista on yhden asian blogeja: ruokaa, sisustusta, lifestyleä… Tyylikkäitä, hienoja kuvia ja taitavia kirjoittajia. Mukaan mahtuu myös muutama ammatillinen blogi sekä jokunen yrityksen pitämä blogi. Viimeisin tilaus liittyy uuteen leluuni.  Varsin hyvin tiedän, että jos haluaisi blogilleen lukijoita ja keskustelua, pitäisi olla jotakin mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin syksyn pimeys ahdistaa tai että töissä on kiirettä. En ole blogilleni suurta lukijakuntaa tavoitellutkaan vaikka ilahdun kovasti joskus tänne jätetyistä kommenteista. Kommenteista suuri osa on tuntemiltani henkilöiltä, melkein sisäpiirijuttuja. Oikeastaan olen kammonnut ajatusta, että saisin blogissani ilkeitä anonyymejä kommentteja, sen verran usein suosittujen blogien pitäjät puolustelevat sanomisiaan ja tuntuvat miettivän pitäisikö anonyymi-ilkeilyjen vuoksi blogaaminen kokonaan lopettaa. Koska palkkatyöni yksi osa on kerätä anonyymiä, ei-aina-niin-kypsää, palautetta kahdeksan viikon välein, en samanlaista halua vapaa-ajallani.

Kun perustin tämän blogin, suunnittelin ryhtyväni jatko-opiskelijaksi ja ajattelin tarvitsevani blogia ehkä oppimispäiväkirjaksi. Hyvin pian vaihde kääntyi oman elämän pohdintoihin sekä lasten tekemisten ja sanomisten taltiointiin. Mutta kun lapset ovat kasvaneet, olen alkanut suhtautua varovaisemmin siihen, mitä heistä kirjoitan… Toisinaan kirjoitan muistiin ruokaohjeen, jota olen tullut kokeilleeksi ja perhe on hyväksynyt sen niin hyväksi, että sitä kannattaisi kokata uudelleenkin. Blogini päiväkohtaiset kävijämääräennätykset olivat silloin kun Pastanjauhajat linkittivät kanahuiluihin.

Tiedän että kaikkein eniten blogiini päädytään erilaisilla mökin sisustukseen liittyvillä hakusanoille. Mökkiin liittyvät jutut siirsin Kallioniemi -blogiin. Siellä on hiljaista talvella, koska Kallioniemi ihan oikeasti on kesämökki eikä mikään vapaa-ajan asunto. Kallioniemenkään kirjoittelulla en yritä kosiskella suurta yleisöä, en usko että ulkopuolisesta on mielenkiintoista lukea rakennuspäiväkirjaamme, mutta jotenkin salaisesti toivon että pojista saattaisi joskus vaikka ollakin. Kallioniemen uudisrakennusprojekti etenee siihen suuntaan, että ensi kesänä hyvinkin uutta saunaa ja saunatupaa oikeasti päästään sisustamaan. Jospa minäkin saisin edes vähän opeteltua valokuvausta! Todella mukavahenkinen blogi aiheesta alkoi joskus viime keväänä. Minulla on linkki Kivakuva -blogiin Google-readerissä ja toivon, että jossain vaiheessa kirjoittajalla olisi taas aikaa ja intoa jatkaa kirjoittelua.

Nimeäni en ole toistaiseksi blogissani julkaissut, mutta tiedän olevani erittäin tunnistettava täällä kirjoittaessani. Tietoisesti olen myös välttänyt kantaaottavia aiheita vaikka viime aikoina sellaisia on tullut mieleen. Mitä hyötyä olisi täällä taivastella esimerkiksi päättäjien (vai virkamiesten) logiikkaa, kun suomalaisilta yliopistoilta ja korkeakouluilta toisaalta odotetaan koulutusvientiä mutta sitten toisaalta ei anneta suureksi osaksi verovaroin rahoitettavien organisaatioden rahastaa sillä osalla toimintaansa, (tutkintomuotoinen koulutus) mitä niissä parhaiten osataan ja pääasiassa tehdään? Ihan yhtä hyödytöntä olisi blogitaivastelu lapseni päiväkodin uuden omistajan hoitosopimuksen  “muutaman päivän joululoma” -tulkinnasta. Minusta “muutama” on kolme tai neljä, päiväkodin omistajan mielestä se on kymmenen arkipäivää, joka joulun ja uuden vuoden pyhät ja viikonloput mukaanlukien tekee lähes kolmen viikkon tauon päivähoidosta.  Kun lukijakuntaani ei kuulu merkittävää joukkoa kotipaikkakuntani tulevien päiväkoti-ikäisten vanhempia, uhitteluni sosiaalisen median voimasta painostuskeinona olisi turhaa (enkä mainitse tässä yhteydessä päiväkodin nimeä) mutta kiitollisena otan vastaan vinkkejä, miten yksityisen päiväkodin omistajaan rakentavasti voisi tilanteessa vaikuttaa, kun äänestäminen lompakolla ei tule kysymykseen eikä pelkästä asian esilleottamisesta kasvotusten ollut mitään apua?

Välillä minulle on tullut halua kirjoittaa jostain ammatillisesta asiasta mutta toistaiseksi hinku on kuitenkin menny ohi.  Ei minulla mitään suurta ja mullistavaa sanottavaa oppimisesta ja opettamisesta ole ja toisaalta olen vielä sen sukupolven kasvatteja, joka on tottunut olemaan sekoittamatta liikaa työtä ja vapaa-aikaa. Mutta ihailen, kun jotkut ovat ryhtyneet tuumasta toimeen.

Päivän asua ei tässä blogissa ole, mutta tässä tulee päivän voimaannuttava valokuva:

Ehkä ensi vuonna tähän aikaan lasken viikkoja, milloin tuollaisiin maisemiin pääsen.

Read Full Post »