Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2009

Forth of July

Kalifornian matkamme päättyi kansallispäivän viettoon. Osallistuimme entisen kotikaupunkimme katutapahtumaan, grillasimme ystävien kanssa, katselimme ilotulituksia. Illan päätteeksi pelattiin iPhonella ja iPod touchilla. K puoli yö lähestyi, yritin muistuttaa esikoiselle lasten soveliaista nukkumaanmenoajoista, sain vastauksen, että kyllhän minun pitää saada kansallispäivänäni valvoa. Poistuin itse nukkumaan.

Forth of Julyn tunnelma on hyvin toisenlainen kuin joulukuun kuudennen.

Fourth-of-July_s

Read Full Post »

Meksiko

Loman yksi odotetuimmista jaksosta oli viikko Puerto Vallartassa, joka on SFOsta 3,5 tunnin lentomatkan päässä. Hotellin varasimme Bay Area Parents keskusteluryhmän johdattelemana hakusanalla where to stay with kids in Puerto Vallarta. Päädyimme amerikkalaisille rakennettuun resortiin (mikähän olisi sopiva käännös) hotellin sijaan ja varasimme kahden makuuhuoneen huoneiston, jossa on olohuone, keittiö ja kolme (!) kylpyhuonetta. Joka päivä kylpyhuoneisiin ilmestyi paksuista, valkoisista pyyheliinoista taiteltuja joutsenia., uima-allasalue oli suuri, palvelu ystävällistä. Kuinka tämän jälkeen enää voimme yöpyä eurooppalaisittain ahtuneina yhteen hotellihuoneeseen?

Etukäteen tiesimme, että kesällä Meksikossa on sadekausi, huonolla tuurilla trooppista sadetta, jopa hurrikaania riittäisi koko viikoksi, tavallisempaa olisi vaihteleva sää, välillä aurinkoa, välillä sadetta. Sellaista meillä olikin. Lämpötila oli 30 C hujakoilla mutta kosteus teki siitä vielä kuumemman tuntuisen mutta huoneistossamme oli tehokas ilmastointi.

Pojat nauttivat erityisesti uimisesta. Vietimme tuntikausia uima-altaalla, neuvottelun jälkeen uimataidoton kuopus suostui kokeilemaan kelluntaliivejä, jonka jälkeen hän itse ilmaisi, että liiveissä on taikaa. Vaikka minä en osaa uida, nämä liivit pistävät minut uimaan, selitti kuopus.

Kaikkialla erotuimme joukosta vaaleuden ja kielen perusteella. Monet tulivat uteliaina kyselemään mistä olemme. Kerran huomasin kuopuksen näyttävän meksikolaiselle tädille neljää sormea. Ehkä puhe oli iästä, en minä espanjaa osaa, enkä tiennyt että kuopuskaan osaisi. Molemmat pojat juttelivat vaikeuksitta altaalla viihtyivien muutamien amerikkalaisten lasten kanssa.

Turistikrääsän kauppiaat liikkuivat siellä missä turistitkin. Hotellialueilla heillä oli kuvalliset kulkuluvat ja kokovalkoiset puvut. “Villejäkin” kauppiaita oli, sydäntä särkevää oli katsella ehkä kuopuksen ikäistä pikkutyttöä, joka muovipussista myi jotakin maskotteja sanoen hennolla äänellä twenty pesos ja näyttäen kaksi sormea.

Vietimme Meksikossa esikoisen syntymäpäiviä. Mies teki ennakkovalmisteluja, selvitti erilaisien retkien mahdollisuuksia, snorklausta, merirosvoristeilyä, delfiininäytösiä. Esikoinen ei kuitenkaan innostunut mistään tarjolla olleista elämyksistä vaan toivoi, että vietettäisiin päivä uima-altaalla, syötäisiin lounas ravintolassa mutta iltaruoka äidin tekemänä hotellilla. Mitäpä meillä aikuisilla siihen lisäämistä.

Meksiko_s

Read Full Post »

Santa Barbara

Etelä-Kaliforniassa asunut tuttavani suositteli Santa Barbaraa matkakohteeksi. Vietimme siellä mukavat kolme päivää loman alussa. Täydellinen lomailukohde, tarpeeksi pieni, kävellen pääsi sekä rannalle että pääkadulle. Mukavia ravintoloita, kivoja leikkipuistoja, viehättävä ostoskatu, aurinkoa ja lähes tyhjä ranta. En ole koskaan käynyt USAn itärannikon rantapaikoikossa, ainoastaan ihaillut niitä kuvista, mutta kuvittelisin että Santa Barbarassa on jotain samaa tyyliä.

SantaBarbara

Read Full Post »

Käännekohta

Olen ennenkin kuvannut tuntojani täällä blogissa Robert Frostin runolla, joka päättyy sanoihin siksi kaikki on toisin.

Tässä on kuva townhomesta, jonka vuonna 1999 melkein ostimme.

condo_xs

Tarjouksemme hävisi voittaneen tarjouksen parilla tuhannella dollarilla, siis ihan mitättömällä summalla kun sitä vertaa kokonaiskauppahintaan. Olimme kevään juosseet asuntonäytöissä ihan vakavin aikein, meillä oli välittäjä, olimme hankkineet ennakkohyväksynnän lainasta, tiesimme minkä kokoista, ikäistä ja hintaista kotia haimme. Aluekin oli tarkkaan rajattu. Olin mielessäni käynyt läpi worst case scenarion (tulee niin paha maanjäristys, että talo menee, mutta velka jää…). Hinnat nousivat tuona aikana rajusti. Tuon asunnon tarjouksen häviäminen oli se kulminaatiopiste, jonka jälkeen päätimme jatkaa vuokralla asumista ja pian sen jälkeen aloin seuraamaan Internetin välityksellä asuntomarkkinoita Suomessa. (Kaksi vuotta sen jälkeen ostimme nykyisen kotimme Internet -esitteen perusteella; mitäs sinä oletkaan uskaltanut ostaa netistä?)

Jos tarjouksemme olisikin mennyt läpi, millaista elämämme olisikaan? Olisimmeko jääneetkin asumaan Kaliforniaan? Olisiko meillä nyt kaksi poikaa, jotka kävisivät Suomessa kerran vuodessa, joiden äidinkielentaitoa yrittäisimme ylläpitää Internetin välityksellä ja lauantaisella Suomi-koululla? Olisiko meillä ulkosuomalaiset lapset, joille sukulaiset tarkoittaisivat kerran vuodessa pikaisesti nähtäviä henkilöitä ja jotka vanhemmiltaan kuulisivat muistojen kultaamia tarinoita Suomesta ja ihmettelisivät mitä kaipaamisen arvoista on ruisleivässä ja salmiakissa?

Vai olisiko meillä lapsia ollenkaan? Olisimmeko työlle antautuneita tyytyväisiä puurtajia. Vai tyytymättömiä, mutta emme kuitenkaan osaisi tai uskaltaisi tehdä muutosta elämässä? Haaveilisimmeko jollakin tasolla Suomeen muutosta vai olisimmeko tyytyväisiä siihen mitä on? Vai olisimmeko sittenkin myyneet tuon kodin, saaneet mukavan myyntivoiton ja kuitenkin muuttaneet Suomeen?

Näitä asioita Kalifornian matkalla mietin välillä. Tyytyväisenä totesin eläneeni tarpeeksi vanhaksi tajutakseni että koska kaikkea ei voi elämässä saada, paluumuutto Suomeen oli kahdesta toisensa poissulkevasta vaihtoehdosta se oikea. Ilman mitään epäilyksiä.

Read Full Post »

Mies jo piiiitkään ennen matkaa unelmoi että saa habanero beef burriton La Cumbresta. Söimme siellä useammin kuin kerran, hyviähän ne edelleen olivat.

burrito

Meksikolaisen ruuan lisäksi sain hyvää thai –ruokaa, malesialaista ruokaa (rhotileipää pitäisi joskus yrittää tehdä), Californian Pizza kitchenissä mitä mainiointa pitsaa, ihan periteistä pikaruokaakin lähinnä Taco Bellissa sekä ennen kaikkea loistavaa kalifornialais-srilankalaista fusion kotiruokaa.

a-food1

Tässä papujen ja porkkanoiden lisukkeena sitruuna-oliiviöljyä sekä Trader Joen chilipekaanipähkinöitä.

a-food2

Erilaisia lisäkeriisejä syödessä mietin, että tarvitaanko riisinkeitin,  että saa riisiruuista niin maistuvia. Pitäisikö sellainen hankkia?

a-food3

Miksei tällaista salaattia saa Suomessa?

Yhtenä iltana grillasimme Point Reyesistä tuotuja ostereita.

oyster

Mukavaa oli myös katsella torien antimia. Edelleen tuoreet artisokat ovat minulta kokeilematta. Kauniita ne ovat.

Produce at Santa Barbara Farmers Market

Meksikon osuudella söimme lähinnä hotellin ravintoloissa sekä muissa selkeästi turisteille suunnatuissa paikoissa. Kokkailin myös itse. Se oli mukavaa, kun majapaikassa oli hyvin varusteltu keittiö ja lähellä valikoimiltaan mahtava ruokakauppa. Kuvassa kaupan leivostiskejä, joilta esikoinen yrittää valita syntymäpäiväleivoksiaan.

 a-food8

a-food7

Hotellihuoneistossa itse kokkailun hyvä puoli oli myös se, että ruuan päätteeksi pystyimme jatkamaan parvekkeellä istuskelua ja näköalasta nauttimista, kun pojat alkoivat pelaamaan Pleikkareilla.

a-food4

Mielenkiintoisin Meksikon kokeilu oli corditat, joita söimme paikallisten ostarin pikkupaikassa. Täytyy kaivaa jostain resepti ja yrittää tehdä niitä itse. Ne olivat paksuja tortillan tapaisia leipäsiä, joiden sisälle laitettiin täytteitä. Omia täytesuosikkejani olivat salsa verde  keittettyjen kananmunien kanssa, mole–kana sekä pavut & juusto.

Olimme myös erittäin positiivisesti yllättyneet KLM:n lentojen ruokatarjoilusta, erityisesti pidemmällä lennolla. Ateriavaihtoehtoja oli kaksi, pääruuan lisäksi sisältyi alkuruoka ja jälkiruoka. Myös pakkaukset olivat kauniita. Kamera vaan oli kassien kätköissä, eikä turistiluokassa todellakaan ole liikaa tilaa kun ateriatarjoitin on sylissä. Tämä aterinkääre on menomatkan Helsinki-Amsterdam lennon aamupalasämpylästä, jonka kuopus otti mukaansa ja söi vasta Amsterdamissa.

 KLM meal packaging

Read Full Post »

Kiireettömät kesäloma-aamut ovat lemppareitani. Pari päivää sitten radiosta kuului ikiklassikko Summertime and living is easy… (kai se on jazzia?) ja päätin paistaa perheelle aamiaiseksi mustikka-pannukakkuja mansikoiden ja vaahterasiirapin kera.

Pannukakkuihin tarvitaan:

• 2 munaa
• 2,5 piimää
• 1,5 dl grahamjauhoja
• 1,5 dl valkoisia vehnäjauhoja
• 0,5 dl pikakaurahiutaleita
• 1 tl soodaa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl sokeria
• 3 rkl juoksevaa magariinia

Pensasmustikoita, mansikoita ja vaahterasiirappia
Paistamiseen juoksevaa margariinia.

Vatkaa kanamunien rakenne rikki, lisää piimä, sekoita.
Sekoita kuivat ainet ja lisää piimä-muna seokseen. Lisää margariini. Taikinan tulee olla paksumpaa kuin suomalainen lettutaikina, mutta jos tuntuu liian tönköltä, lisää piimää.

Paista pannukakut teflonpannulla, lisää mustikoita paiston yhteydessä ennen pannukakun kääntämistä.
Tarjoile pannukakku mustikoiden, mansikkaviipaleiden sekä vaahterasiirapin kanssa. Juomaksi vastapuristettua tuoremehua, maitokahvia tai hyvää haudutettua mustaa teetä. Musiikiksi Summertime.

ps. Pensasmustikat ovat kotoisiin metsämustikoisiin verrattu siistiä syötävää. Juuri nyt niitä on saatavana. Maku on metsämustikoita miedompi ja sopii näihin pannukakkuihin loistavasti. Mutta jos pensasmustikoita ei ole, sopivat kyllä kotoiset mustikatkin, jopa pakastetutu, pannukakkuihin.

pannukakku

Read Full Post »

Mökillä

Mökillä aika vierähti huomaamatta, päivissä toistuivat tietyt rutiinit, aamutee, lounas, esikoinen halusi kalastamaan, minä kävelemään ja kurkkimaan omaa tulevaa mökkiä. Teimme veneretkiä, kävelyretkiä, söimme perunoita, salaattia ja kalaa, mustikkapiirakkaa ja raparperikiisseliä.  Saunoimme. Ja vähän uimme.  Podin kesäflunssaa, samoin kuopus. Ja kun viimeinen päivä lähestyi, alkoi tulla mieleen se sama haikeus kuin muinakin kesinä, tämä mökkikesä loppuu, vaikka kesä kotona toki jatkuu, on yksi kesän oleellinen elementti tältä erää ohi. Kun seuraavan kerran tänne tullaan, on pimeä syksy tai talvi, ehkä lunta ja jäätä, toisenlaista.

Mökillä-heinä2009

Read Full Post »

Older Posts »