Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Lapset’

Minulla oli ehjä, beessi lapsuus. Termiin törmäsin kun eilisiltana luin SÄn bloggauksen ja sitä kautta Lindan blogikirjoituksen Pionin kommentteineen.

Ehjä, beessi lapsuupsuuteni jatkui vahvasti Annika eikä Peppi linjalla nuoruuteen ja aikuisuuteen; nyt huomaan olevani keski-ikäinen täti, sellainen joita Stockmannin myyjät teitittelevät, enkä sitä enää pidä ollenkaan huonona. Beessinharmaan elämäni lähinnä peppiyttä ollut tapahtuma on ehdottomasti Piilaaksoon muutto työn perässä 90-luvun puolivälissä, joka oli samalla ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle. Suomi oli opiskeluaikanani 80-ja 90-luvun vaihteessa hyvin toisenlainen kuin nyt, vain harvat hakivat ja pääsivät opiskelijavaihtoon ulkomaille, Suomi ei kuulunut EUhun, lentomatkustaminen oli kallista, kaupoissa ei myyty fetajuustoa eikä aurinkokuivattuja tomaatteja. Onneksi maailma muuttuu.

Johtuu varmasti beessistä lapsuudestani, että olen hyvin turvallisuushakuinen. En ole koskaan ollut työssä kovin pienessä yrityksessä, en ole koskaan kuvitellut ryhtyväni yrittäjäksi. Piilaaksovuosina olin muutamassa start upin haastattelussa, mutta vaikka tilaisuus olisi ollut, en kuitenkaan vaihtanut työnantajaa. Harkitsen asioita. Joskus niin pitkään, että tilaisuus ehti mennä jo.

Omille lapsilleni haluan ehdottomasti beessin lapsuuden ja parhaani yritän, että se toteutuu. Meillä on paljon arjessa sääntöjä: läksyt on tehtävä ennen kuin saa lähteä kavereiden kanssa ulos, harrastuksiin on sitouduttava koko lukukaudeksi, arkiaamuisin aamupalaa ennen on puettava päivävaatteet, pelipäivä on kerran viikossa, kokeisiin on luettava, sängyssä on oltava tiettyyn aikaan mennessä, arkena ei saa syödä karkkia, ruokapöydässä pitää pyytää kauniisti, kiitos on muistettava sanoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… Mutta tottavie toivon, että omista lapsistani tulisi vähän minua rohkeampia, jos nyt Astrid Lindgren linjalla jatketaan niin Eemeleitä tai vaikka Katto-Kassisia.

Aina ei oe ohan yhtä tiukkaa, Saa meilläkin sentään lomalla aamupalalla lukea:

20120718-191020.jpg

20120718-191048.jpg
Jep, päällä tietysti yöppärit.

Ihan Ellun kana meininkiä meillä oli, kun maltoin olla kieltämättä poikia juoksemasta rannalla vaikka päällä ei ollutkaan uimapaidat ja housut:

20120718-194315.jpg

20120718-194343.jpg

20120718-194410.jpg

Mainokset

Read Full Post »

Tänään ihanalle intiaanikesälauantaille sattui Espoo-päivä. En minä sitä ollut ennakkoon huomannut vaan ihan sattumalta tänä aamuna.  Koko päivälle oli tarjolla ilmaista ohjelmaa upeassa säässä.

Aloitimme aamun olemalla klo 10 geologisessa tutkimuskeskuksessa. Pojilla oli mukana pussillinen lähiympäristöstä kerättyjä kiviä, joiden tunnistamisessa autettiin. Lapsille oli tehty hieno suunnistusrata, jonka selvitimme. Kiireellä palasimme kotiin vähän ennen puolta päivää, niin että esikoinen ehti jalkapalloturnaukseen naapurikaupunkiin.

Kuopus sai valita, pyöräilemmekö Emmaan vai Tarvaspäähän. Menimme Emmaan ja minulle siellä esiteltiin kello- ja leikkikalumuseon lempparit. (Kuopus on päiväkotivuosina vieraillut lähes jokaisessa Emman näyttelyssä toisin kuin me vanhemmat.) Emmasta matkamme jatkui TUPpiin, jossa vietettiin Honka-päivää. Makkaran ja mehun lisäksi kävimme jalkapallorasteilla ja selvitimme, että kuopuksen veto lähtee 46 km tuntinopeudella.

Tupista pyöräilimme kotiin ja vaihdoimme kulkupeliksi oman auton ja suuntasimme Keilaniemeen. Jonotimme Fortumin katolle Angry Birds tunnistukseen ja sen jälkeen kävelimme rantabulevardia pitkin Nokian pääkonttorille. Kaikki loput kierrokset pääkonttorin sisällä olivat valitettavasti jo täynnä, mutta me kuvautimme itsemme Varttiin ja kävelimme miljoonaveneiden laiturilla upeassa säässä, hyvillä mielin.

Kun ajoimme takaisin kotiin, pohti kuopus takapenkillä ääneen, tämä vuosi on kyllä paras vuosi ikinä. Minä odotin jännityksellä jatkoa ja sitähän seurasi.  Minä olen oppinut ajamaan polkupyörällä. Ja heittämään virvelillä ja uimaan. Ja tämä Espoo-päiväkin oli paaaljon mukavampi kuin mitä ajattelin.Tullaanhan ensivuonnakin!

Niinpä. Pitäisiköhän merkitä oikein kalenteriin.

Fortumin katolta risteilylaiva ja Tallink Hernesaaressa.

Angry Birds bongailija

Miljoonavenelaituri

Vesitaso

Read Full Post »

Tänä iltana tiedän

Tänään aloitti kuopus koulutaipaleen. Pitkin kesää tuttavat ja sukulaiset kyselivät, jännittääkö koulun alku ja päivittelivät ajan kulumista ja pojan kasvamista. Kuopus joko väisteli kysymyksen tai toisinaan heitti ilmaan vastakysymyksen, pitäisikö jännittää?

Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.

Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…

Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.

Read Full Post »

Kolmannen luokan loppu

Kolmannen luokan loppua juhlistettiin samoilla perinteillä kuin vuosi ja kaksi takaperin: koulun pihalla jaettiin stipendit, kuunneltiin rehtorin ja kuudesluokkalaisten puheet ja laulettiin suvivirsi. Seremoniat kestivät ehkä vähän kauemminkin kuin edellisvuosina, mutta koskaan ennen ei meillä ollut hellesää pihajuhlassa…

Yhteisen osuuden jälkeen siirryimme luokkaan todistustenjakoon. Edellisvuosien suuret riemun tai haikeuden tunteet tilaisuudesta puuttuivat. Luokka ja opettaja jatkavat yhteistä taivalta vielä ensi vuodenkin.

Read Full Post »

Suit sait sisukas…

Tällä viikolla kuultiin ihania, huojentavia, uutisia – pikkuveli pääsee samaan kouluun isoveljen kanssa!

Puheet koulun aloittamisesta saivat kuopuksen pohtimaan jo tulevia. Keskustelumme autossa matkalla päiväkodista kotiin meni suunnilleen näin:

Kuopus: Voiko sen itse valita minne sitten menee töihin?
Minä: Jos käy ahkerasti koulua ja koulun jälkeen opiskelee, niin kyllä silloin on mahdollista pyrkiä sellaiseen työpaikkaan, mikä itseä kiinnostaa.
Kuopus: No sitten minusta tulee isona scientist.
Minä: Siis tiedemies – hienoa. Hyvä ammatti.

Ja samalla myhistelen itsekseni kuopuksen kunnianhimoisia tavoitteita jo eskari-ikäisenä.  Mutta kuopus vielä jatkaa:

Tai sitten voisin ryhtyä kaupan myyjäksi. Kaupan myyjillä on varmasti paaaaaaljon rahaa.

Voi miten meidän pikkuinen kuopuskin kasvaa – syksyllä koululainen.

Read Full Post »

Kuopus ja minä vietimme viikonlopun melkein kaksin kun esikoinen urheili ja mies oli huoltojoukoissa. Kiitos miehelle!

Lauantaina kävimme kuopuksen kanssa asioilla. Ensin Sellossa, jossa onneksi yksi jos toinenkin puoti tarjoili piparia ja glögiä, joiden voimalla reissu sujui kohtuullisen mukavissa tunnelmissa sekä äidiltä että pojalta ja sitten vielä Ikeassa. Kuopus on vielä helposti lahjottavissa. Meni ihan mielellään Ikean leikkipaikkaan ja antoi äidin shoppailla rauhassa kun lupasin että reissun päätteeksi saa pehmiksen. Ja se pehmis oli saatava, ei auta vaikka äidillä olisi hankalanmuotoiset ostokset (kuten verhotanko) ja kukkaruukku (oliko pakko haksahtaa se ostamaan, ei ollut listalla) ja pehmisjono on pitkä ja kotonakin olisi jäätelöä. Lupaus oli lunastettava. Ikean asia oli punavalkoinen akryylipintainen liina. Onneksi sekin löytyi.


Kotona aloitimme joulukoristautumisen. Uusi liina laitettiin pöydälle. Kuuntelimme joululaululuja. Kaivoin varaston kätköistä punaisia joulunauhoja ja valkoisia lumihiutaleita, jotka ripustettiin ruokailutilan ikkunoihin sekä pari sähkökynttelikköä. Astiakaapin perältä etsin punaiset Teema mukit ja joimme glögiä. Pari edellistä joulua matkoilla lämpimässä on vieroittanut minua joulun vietosta mutta ehkä tämä vielä tästä.
Kuopus kirjoitti myös joulupukille. Koska kameran laturi on hukassa, kirjoitan kuopuksen toiveet tähän (valokuva joulupukin kirjeestä olisi söpö, mutta kun näitä on tiedusteltu, en uskalla luvata, että saan kuvan tänne tarpeeksi nopeasti.)

  • Lego creator talo tai
  • Tatu ja Patu Helsingissä tai
  • Oudot aakkoset (tämäkin on Tatu ja Patu kirja, kirjoittajan lisäys) tai
  • Lintuopas ympäri maailmaa tai
  • Tussit tai
  • Kaukoohjattava auto tai
  • Talon pienoismalli.

Toivoo ****
(Kysyin kuopukselta mikä on  talon pienoismalli. Se on kuulemma samanlainen kuin läheisellä koululla, jossa kerran viikossa kuopuksen kanssa vietän aikaa esikoisen harkkojen ajan. Siellä on lasikuvun alla pienoismalli koulusta. Se on iso, ei haluta sellaista. Toivoo äiti)

Listalle saakka viimeinen toive ei päässyt, mutta toisessa yhteydessä kuopus katseli pöydälle auki jäänyttä sisustuslehteä ja ilmoitti, että haluaisi Block –lampun omalle ikkunalaudelleen. Saatan se kuopukselle hankkia.

Esikoinen ei kuulemma toivo joulupukilta mitään muuta kuin Harry Potter pelin PSP:lle, mutta ilahtuisi, jos ukki tilaisi ensi vuodeksikin Roope-setä lehden.

Read Full Post »

Lappu

Eilisillalla minua odotti tälläinen kuopuksen kirjoittama lappu:

Oli kuulemma kirjoittanut viestin ihan itse, tänään kun on päiväkodissa United Nations day ja pontzoa tarvitaan. Hitsi että olin kuopuksesta ylpeä.

Read Full Post »

Older Posts »