Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Arki’

Shoppailua

Sain eilen puoli tuntia shoppailuaikaa keskustan Stockalla. Tavoitteenani oli löytää villatakki monta vuotta palvelleen tummanruskean perusmerinovillaisen tilalle, josta viime talvena alkoivat saumat ratkeilla. Minusta on mukava kierrellä kaupoissa katselemassa, mitä sattuisi löytymään, mutta inhoan, kun ostoksille pitää mennä tavoitteellisesti. Villatakin toki vielä ehtii ostaa myöhemminkin, mutta ne viileät syysaamut saattavat tänäkin vuonnä yllättää. Ajattelin myös, että neulevalikoimat ovat nyt kaupoissa parhaimmillaan. Varsinkin lastenvaatteiden yhteydessä olen oppinut, että jos jätän lokakuulle vaikkapa toppahousujen oston, oikeaa koko, väri ja malli -yhdistelmää ei välttämättä löydä ainakaan ensimmäisestä kaupasta, hyvä jos ollenkaan.

Stockan oman merkin osastolta löysin kaksi melkein hyvää:

20120819-112336.jpg

20120819-112422.jpg

Ensimmäinen oli minusta vähän liian pitkä, ja vähän liian erikoisen värinen ruskea (kuva ei kerro kaikkea…) ja materiaalikin tuntui vähän nyppyyntyvän oloiselta, vaikka 100% merinovillaa olikin.

Toinen villatakeista oli taas täydellisen mallinen ja materiaali tuntui juuri niin ihanalta kuin merinovillan kuuluukin. Väri vaan ei ollut ihan nappiin minua.

Katselin eteenpäin muita merkkejä ja päädyin hypistelemään Donna Karanin Cozyja. Kokeilin ensin isompaa harmaata ja sitten pienempää punaista. Paikalle tuli myyjä, joka tarjoutui näyttämään minulle eri tapoja Cozyn pukemiseen, renkaan kanssa ja ilman. Kehui, kuinka kauniisti punainen Cozy minulle sopii ja kuinka sellainen pitäisi kuulua jokaisen naisen vaatekaappiin. Cozy-rengaskin kuului tällä hetkellä hintaan mukaan.

Pienen harkinnan jälkeen päätin ostaa tuon ihmeen, josta sai villatakin lisäksi ihanan kaulahuivinkin, vaikkei se ollut sen enempää ruskea kuin merinovillainenkaan. Enkä ylittänyt puolen tunnin shoppailuaikaanikaan kuin viidellä minuutilla.

Voisikohan sen vanhan ruskean kuitenkin vielä vaikka parsia?

Mainokset

Read Full Post »

Arki alkoi

Loma loppui sekä minulla että pojilla. Säät muuttuivat ihanan lämpimiksi. Olemme totutelleet arkirytmiin, siihen että pitää mennä illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla ei voi lötkyä yöpaidassa teetä siemaillen kymmeneen. Tai yhteentoista.

Viikko sitten lauantaina kävin poikien kanssaa Design museon paviljongin tapahtumassa, jossa ensin suunnittelimme uusia keittiötekstiilejä Jaana Reinikan vetämässä työpajassa ja sitte painoimme kangasta. Jäi oikein mukava tunne tapahtumassa, odotamme jännityksellä, johtavatko suunnitelmamme mihinkään. Kangaspala-aarteistamme yritän saada aikaiseksi jossain vaiheessa tyynyt.

Esikoinen aloitti uuden harrastuksen, sulkapallon. Poika vakuutti, että kulkee harkkoihin itse bussilla. Eka kerta on jo takana, toivottavasti kulkeminen sujuu sittenkin kun on pimeää ja kylmää.

Tänään kävimme koko perheen voimin katsomassa Narinkkatorille pystytettyä European Space Expoa. Olin kyllä pettynyt. Esillä oli kosketusnäytöllisä tietokoneita, joilla pystyi lukemaan eurooppalaisiin avaruushankkeisiin liittyvää tietoa. Vaikuttivat kyllä kaikin puolin hyvin tehdyiltä ja ihan mielenkiintoisiltakin, mutta miksi ihmeessä niitä tarvitsee fyysisesti roudata ympäri Eurooppaa? Toivottavasti samat tarinat löytyvät netistä kaikkien luettavana, huippua olisi, jos niistä olisi tehty iPad sovellus.

Read Full Post »

Elossa ollaan

Mitä kauemmin on kirjoittamatta tänne yhtään mitään, sitä korkeammaksi kynnys nousee. En ole edes jaksanut pahoitella hiljaisuutta. Monta kertaa olen ajatellut että tämänhän voisi blogata, mutta sitten se on jäänyt sen varjoon, että olen miettinyt, miksi tänne kirjoittaminen on niin vaikeaa. Elämässä vaan on ollut viime aikoina kaikenlaista ennaltasuunnittelematonta, jonkä käsittely selkeästi on tämän blogin ulkopuolelle rajattua. En ole myöskään kokkaillut mitään kovin ihmeellistä tai jos olen, niin ainakaan siitä ei ole valokuvaa. Poikiinkaan liittyviä asioita en enää kirjoittele tänne, kun alkavat olla sen ikäisiä, että heidän pohditojensa helmien kirjaaminen julkisiksi ei ole minun asiani. Ja vihon viimeiseksi, olen pakkoblogannut viimeiset neljä viikkoa työhön liittyvää reflektointia, hidasta, postaus viikossa tahtia, mutta ylittäähän se nyt reilusti tämän blogin päivitystaajuuden.

Blogeja olen sen sijaan entiseen tyyliin lukenut ahkerasti, vanhoja suosikkeja ja uusiakin on löytynyt. Suurimmaksi osaksi samaa sisusutus-kokkaus-lifestyle osastoa kuin ennenkin. Olen alkanut kulkemaan työmatkat julkisilla, siinä on hyvin aikaa silmäillä Google reader-päivitykset, leuto syksykin on mahdollistanut lukemisen bussipysäkillä tai juna-asemalla, ihan ilman hanskoja on tarennut puhelinta näpelöidä. Leuto syksy onkin ollut yksi viime aikojen positiivisia asioita. En edelleenkään kaipaa lunta yhtään. Aurinkoa ja valoa kyllä ihan yhtä paljon kuin jo lokakuun 18. päivä sammahtanut auringonvalolla latautuva rannekelloni.

Uusien ja vanhojen blogien lisäksi olen löytänyt (blogienvinkkien perustella tietenkin) monien aikapäiviä sitten löytämät ruotsalaiset kiinteistövälittäjien stailatut kuvat. Monta iltaa olen selannut ja ihastellut ja välillä tallettanutkin inspiraatiokuvia ja sitten miettinyt, että jos olisin remontoimassa keittiötä, tuommoisen jutun sinne haluaisin, tai tuohan sopisi poikien huoneeseen/ eteiseen / olohuoneesee /portaisiin jne. Ja sitten ole välilä katsellut kuvia Etuovesta tai Oikotieltä ja todennut että hohhoijaa, emme ole tottavie ruotsalaisia. Vertailu on laittanut minut myös pohtimaan, että jos ihan oikeasti olisin remoimassa esimerkiksi kylpyhuonetta tai keittiötä, miten se pitäisi tehdä, niin ettei se viiden vuoden päästä näyttäisi auttamatta vanhanaikaiselta vaan edelleen hyvältä. Jotkut onnistuvat. Sitä taidetaan sanoa tyyliksi.

Eilisaamuna kävin tuulettumassa Helsingin keskustassa. Ostin Polka Jamin kortteja Forumin Turku Design myyjäisistä, vähän herkkuja Stokkalta mutta ennen kaikkea katselin. Joulu alkaa näkymään katukuvassa ja minusta se on kaunista. Näin Artekissa livenä Hang-it-Allin Special edition versiot ja hinkulistalla on nyt uusi asia. Liian kallis, että viitsisin vinkata joulupukille, mutta livenä paljon, paljon hienompi kuin kuvassa:

Jos oikeasti olisi tuota hankkimassa, olisikin vaikea päättää, haluaisinko kokomustan, vai tuon ruskeapalluraisen. Luultavasti kokomustan.

Löysin myös täydellisen astipyyhkeen. Minun teoriani mukaan on kahdenlaisia asitiapyyhkeitä: valkoiselle pellavalle painettuja printtikuviollisia, jotka näyttävät kauniilta, kun ovat keittiössä uutena esillä. Mutta uutukaisen tärkättyinä ne eivät toimi ollenkaan kuivaustehtävässä, toisaalta valkoinen pohjakangas äkkiä pinttyy kun esimerkiksi kuivattavaksi sattuu vähän suuripiirteisesti pesty pasta-bolognese kasari. Niinpä hienoista printtipellavapyyhkeistä äkkiä häviä sisustusglamour. Ne toisenlaiset astiapyyhkeet ovat mikrokuitua. Pyyhkivät ja kiillottavat niin kristallit kuin paistokasarit alusta saakka. Tähän saakka käyttämäni yksilöt ovat olleet Viledoita ja Lidlistä, rumia kuin mitkä, valkoisia (pinttyminen niitä vaivaa vieläkin pahemmin kuin design-pyyhkeitä, sillä mikrokuitua ei voi pestä yli 40 C) mutta erittäin käytännöllisiä. Eilen löysin katseenkestävän yksilön Clas Ohlsonilta, mustan mikrokuituastiapyyhkeen ilman mitään Vileda-printtejä. Kotona ihmettelin, miksen ostanut saman tein useampaa, hintakin huimat 3,95€. Toivottavasti saan hankittua näitä (nimenomaan mustia) lisää, ennen kuin poistuvat valikoimista tai ne uudistetaan pilalle, kuten kävi mainioille Ikean Boholmen pesuvadille.

Sisäpiirille vinkiksi, yritän saada tänne aikaiseksi kirjeen joulupukille. Mutta ihan oikeasti ilahdun mustista mikrokuituastiapyyhkeistä.

Read Full Post »

Sitä sun tätä

Eka työ- ja kouluviikko pitkän loman jälkeen takana. Itsellä arkeen totuttelu on ollut ennenkaikkea totuttelua aikaisiin heräämisiin ja ruuhkassa autolla ajamiseen.  Poikien koulun alku on sujunut ihanan helposti. Pessimisti minussa kuiskaa, että varo vaan, jotain tosi hankalaa on varmaan tulossa vähän myöhemmin, mutta en nyt kuuntele vaan nautin.

Esikoinen aloitti ranskan kielen opiskelun. Harvoin olen häneltä kuullut mitään niin ylistävän positiivista koulusta kuin ensimmäisen ranskan tunnin kuvaukset. Täydet pisteet opettajalle loistavasta aloituksesta! Muistin laittaa ne sähköpostilla opettajallekin, en tosin ihan spontaanisti, vaan vasta sen jälkeen kun kerroin asiasta kolleegoille kahvihuoneessa ja joku heistä mainitsi, että kyllä opettajankin pitäisi tuo kuulla… Viime aikoina on ollut paljon juttua siitä, miten peruskoulun opettajat eivät jaksa työssään. Yksi asia, joka koetaan erityisen hankalaksi, on kommunikointi (vaikeiden) vanhempien kanssa.  Käsi sydämmellä, million viimeksi olet kiittänyt/kehunut opettajaa arjen keskellä, muutoinkin kuin lukukauden loppuessa? Kokemuksesta tiedän, että piristää kummasti.

Tänä aamuna poikien katsellessa aamun lastenohjelmia selailin nettiä. Yritin löytää esikoiselle ranskan opiskeluun sopivan iPad appsin. Ohjauduin iPhone mom –saitille, josta jo löysinkin tosi monta hyödyllistä vinkkiä (esim, miten iTunes kirjastoja jakamalla voi perheen sisällä eri iTunes –accountilla tehtyjä ostoksia jakaa. Olin luullut, ettei se onnistu…)

iPhone mom esitteli myös sormikkaat, joilla kosketusnäyttöä voi käyttää silloin kun puhelimen hipelöinti paljain sormin tuntuu hyiseltä. Viime talven pakkaskäytöstä tuskastuneena kävin jo kartoittamaan erilaisia vaihtoehtoja ja miettimään mistä webbikaupasta moiset tilaisi ja tulipa jo mieleen, että voisi olla hyvä joululahjaidea ystävälle .  Arvoita ja esittelyjä silmäillessä löysin mainion vinkin: leikkaa tavallisesta nahkasormikkaasta etusormen pään kohdalta vuori pois ja voilà,  kosketusnäyttö toimii ihan tavallisella hanskalla. Vinkki oli niin nerokas, että piti heti kokeilla. Ja se toimi!

RanskanopiskeluAppsiin otetaan edelleen vinkkejä vastaan.

Read Full Post »

Tänä iltana tiedän

Tänään aloitti kuopus koulutaipaleen. Pitkin kesää tuttavat ja sukulaiset kyselivät, jännittääkö koulun alku ja päivittelivät ajan kulumista ja pojan kasvamista. Kuopus joko väisteli kysymyksen tai toisinaan heitti ilmaan vastakysymyksen, pitäisikö jännittää?

Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.

Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…

Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.

Read Full Post »

Ahkerana

Kotiuduimme mökiltä kaupunkiin reilut kolme vuorokautta sitten. Alkujärkytyksen jälkeen olen ollut ahkerana. Aluksi yritin päivittää esikoisen käyttössä olevaan mikron Windows Vistan Windows 7:aan.  Mutta yritykseksi jäi. Mies totesikin, että Windows päivitys tehdään niin että mennään kauppaan ja ostetaan uusi kone.  Takaiskujen jälkeen aloitin tiedossa ollen homman. Tyhjensin muun perheen avustuksella olohuoneen Lundia -hyllyn. Osan sälästä heitin pois, osalle keksin väliaikaisen paikan. Sitten yhdessä miehen kanssa purimme hyllyn ja roudasimme sen kellarikerroksen aulaan ja kokosimme sen sinne vähän uudessa muodossa.

Seuraavana aamuna jatkoin kellarikerroksen aulan tarvaröykkiön setvimistä. Säkitin pojilta pieneksi jääneet vaatteitä ja kenkiä ja muuta rompetta ja sovimme, että kun en niitä tähän päivään mennessä ole saanut kirpparilla myytyä, lahjoitetaan ne hyväntekeväisyyteen.  Heinäkuun lauantaina ei lähellä oleva lähetystori ollut auki, joten tavaroiden roudaaminen on vielä edessä. Aulan uusi, vanha hylly täyttyy hyvää vauhtia, mutta tavararöykkiöistä poiketen, tiedän, mitä hyllyn ovien takana on.

Vähän ennen neljää kävin hakemassa uuden television (enkä siis espressokonetta.)

Kellarikerroksen aulasta tavararöykkiön takaa löytyi vanha tv-taso. Kannoimme sen yläkerran aulaan ja sen päälle viritettiin vanha televisio. Uusi tv-kuorittiin paketista olohuoneeseen ja seillä se nyt nököttää autiudessa ja odottaa uuttaa Lundia ympärilleen. Jos hyvin menee, tulee uusi hylly jo keskiviikkona.

Ala-aulan avarruttua tavaroiden poisheittämisen jälkeen innostuin jatkamaan touhua. Tänään siirryin kodinhoitohuoneen. Se joutui totaallisen hunningolle sen jälkeen kun palasin kuopuksen äitiyslomalta töihin. Kuopuksen vauva-aikana khh:n työtaso oli vaipanvaihtopöytä, säilytin siellä myös rattaita. Rattaat työnsin tänään khh:n ulko-ovesta ulos viimeiselle matkalleen tässä taloudessa. Irrottelin seinältä myös punakeltaisia hymynaamoja, joita kuopus on katsellut vaippaa vaihtaessani sekä neuvolasta saadun erilaisten D-vitamiinitippojen annosteluohjeen. Pöytätasokin pikkuhiljaa alkoi tulla esiin kaiken roinan alta. Illansuussa mankeloin pari lakanaa ihan vaan siitä ilosta, että kykenin menemään mankelille saakka. Silitin myös 90 cm musta-valkoraitaisen Jokapoika-paidan vähän samasta syystä. Ei sillä, että se kenellekään meidän perheessä enää mahtuisi, mutta hurjan söpö se silitettynä on.

Jos oikein uutterana jaksan olla, jatkan turhien tavaroiden karsimista huomenna. Kohteena tulee olemaan oma vaatekaappini ja ne kasat makuuhuoneen nurkassa, kun vaatekaapin sisältö ei ole enää mahtunut kaappiin. Oman vaatekaapin jälkeen sama pitäisi tehdä poikien vaate- ja lelukaapeissa, eteisessä sekä varastossa. Vierashuoneen sängynallakin taitaa olla jotain roinaa.

Kun tämä urakka on valmis, palkitsen itseni. Ensin ajattelin, että annan itselleni luvan ostaa jotakin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! Kun turhasta tavarasta pääsee eroon, mikä järki on täyttää  vapautunut tila uudella roinalla?

Keksinkin paremman palkinnon. Sitten kun tämä karsimisurakka on ohi, alan selvittämään, mistä saisin meille siivoojan.

Read Full Post »

Pihassa

Puutarha kotona on ihan hunningolla. Onneksi perennat ja puut kasvavat  vaikka en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin heittänyt juurelle vähän Puutarhan kevättä. (Myös rikkaruohot kasvavat – en ole vieläkään kyllä oppinut pitämään voikukkanurmesta – mutta sellainen meillä on…)

Jos hyvin käy, syyskuussa tehdään omenapiirakkaa oman puun hedelmistä:

Kirsikoita varmaan taas tulee rastaiden iloksi:

Kukinnan perusteella tulossa on taas mahtava sato punaherukoita:

Oregano viihtyy meidän pihassa:

Kaunein osa pihaamme on minusta varjoisa aidan reunus, jossa on pitsitiarellaa, taponlehtiä, suikeroalpia, kuunliljoja, kurjenpolvia ja orvokkeja

Read Full Post »

Older Posts »