Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2008

Kuningas Miksi?

Kesän aikan kuopus, Kuninigas EI on kasvanut, nyt meillä on Kuningas Miksi? Keskustelun kulut ovat seuraavan kaltasia  (kaikki ovat tältä aamulta):
–    Miksi me ostettiin isoveljelle polkypyörä nyt?
–    Koska polkupyörät ovat vähän niinkuin kesätavaroita ja niitä on talvella huonommin kaupoissa.
–    Miksi polkupyörät  ovat kesätavaroita?
–    No kun talvellä on jäistä ja kylmää ja vaikeampi ajella polkupyörällä.
–    Miksi talvella on jäistä ja kylmää?
–    Koska Suomi on niin pohjoisessa.
–    Miksi Suomi on niin pohjoisessa?
–    (en keksi vastausta)
–    Äiti, miksi Suomi on niin pohjoisessa?
–    No kun se vaan on…

***
–    Äiti miksi sinä laitat astiat peseytymään?
–    Koska ne ovat likaisia.
–    Miksi astiat ovat likaisia?
–    Koska me ollaan syöty niistä.
–    Miksi me ollaan syöty?
–    Että että jaksetaan ja saadaan energiaa.
–    Ai jaa.

***
–    Missä isi on?
–    Töissä.
–    Miksi isi on töissä?
–    Koska isillä ei ole enää lomaa.
–    Miksi isillä ei ole  enää lomaa?
–    Koska neljä viikkoa meni jo.
–    Miksi neljä viikkoa meni jo?
–    (En keksi vastausta)
–    Miksi neljä viikkoa meni jo?
–    Se vaan meni.

***
–    Mitä sinä teet äiti?
–    Kahvia.
–    Onko se maitokahvia?
–    No oikeastaan lattea.
–    Miksi se ei ole maitokahvia?
–    Koska siinä on enemmän maitoa kuin kahvia.
–    Miksi siinä on enmmän lattea?

Tätä(kään) kasvun vaihetta en muista esikoisen kohdalta kovin selvästi. Ehkä se ajoittui siihen hetkeen kun vastasyntynyt pikkuveli ilmestyi kuvioihin ja sotki äidin muistin ja unet. Mutta muistan ystäväni kertoneen oman lapsensa kyselykaudesta kuinka noin sadannen miksi kysymyksen jälkeen hän oli tokaissut että nyt ei sitten enää ainuttakaan miksi –kysymystä tänä iltana. Lapsen seuraava lause oli välkysti alkanut ’Minkätähden…’

Mainokset

Read Full Post »

Kouluvalmisteluja

Muistan ikuisesti oman ensimmäisen koululaukunostosreissun. Menimme äidin ja isän kanssa Sokokselle, minä olisin halunnut pienen keltaisen olkalaukun, joka olisi ekaluokkalaisen tavaroille riittänyt mutta isäni taas halusi olla järkevä ja osti minulla isomman punaisen laukun, johon A4-kokoiset asiat mahtuivat hyvin. Oli laukussa heijastinkin ja läppä, joka suojasi sateella sisältöä. Muistan kuinka sitten ensimmäisenä päivänä näin, että kovin monella muulla tytöllä olisi ollut juuri sellainen laukku, jonka minä olisin halunnut ja vielä tokaluokallakin haikailin, että enkö nyt voisi saada sen keltaisen olkalaukun.

Niinpä ennakkoon päätin, että kun oma tuleva ekaluokkalainen lähtee repunostoon, en puutu valintaan, jos se noin muuten kunnon koulurepun normit täyttää. Vaikka tarjolla olisi ollut hämähäkkimies- ja bionicle- kammotuksia, F1- ja motocross – reppuja ja jopa ihan yksivärisiäkin, oli esikoisen valinta pantterireppu:

Pantterireppu

Pantterireppu

Pidin valintaa oikein onnistuneena.

Read Full Post »

Lomatunnelmia

Aluksi lomatunnelmia kuvina, myöhemmin varmaan myös sanoinakin.

Paimensaaren lampaat

Paimensaaren lampaat

Aurinkoinen päivä

Aurinkoinen päivä

M/S Puijo

M/S Puijo

Sataa sataa ropisee

Sataa sataa ropisee

Pioni Lintulassa

Pioni Lintulassa

Pyykit

Pyykit

Rannassa

Rannassa

Read Full Post »

Taskusta toiseen

Loman pakollinen viimeinen osuus on paluumatka kotiin. Ensimmäistä kertaa teimme check-innin netissä jo edellisenä iltana, tulostimme boarding passit ja kentällä pääsimme lyhyempään jonoon laukkuja jättämään. Koska suunnitelmissamme oli käydä vielä iltapäivä Frankfurtin keskustassa, olimme pakanneet kaiken mahdollisen matkalaukkuihin, eikä käsimatkatavoita ollut lainkaan. Mutta kaikenlaisen tärkeän (viinejä) ja vähemmän tärkeän (mm. suolaa purkissa, jossa tekstit ovat ranskaksi) haaliminen oli lihottanut laukkujemme yhteispainon 49 kg, josta lisälaskua meille ehdotettiin 9*10€=90€. Koska meillä ei ollut mitään käsimatkatavaroita, tuntui lisäkustannus kohtuuttomalta, mutta ainut tapa saada tavarat ruumaan ilman lisäeuroja oli todellakin vajuuttaa sisältöä 9 kg edestä käsimatkatavaroihin.  Niin teimme.

Kaikki meni tietysti ihan niin kuin säännöissä sanotaan, mutta ei siinä minusta ollut mitään järkeä.

Read Full Post »

Tytär

Hugel Sign

Alsacen matkan ehdoton kohokohta oli Hugelin viinitilalla käynti. Jo viinitarhojen näkeminen palautti mieleeni ajan, jolloin olimme vielä lapseton pariskunta ja kävimme viikonloppuisin Napassa ja Sonomassa viinitiloilla kera ystävien ja piknik-varusteiden. Kalifornialaisen viinitilan maisteluhuoneen käyttäytymisen osaan, siellä on lista noin neljästä viinistä, mitä sinä päivänä tarjotaan. Jos tila oli Napan puolella, listalla luki, mitä maistelu maksaa, jos taas vähemmän kaupallisen Sonoman puolella, maistelu oli useimmiten ilmaista, mikä sekin luki listalla.

Mutta Hugelillä ei ollut listaa eikä hintoja, oli vain luettelo ihan kaikesta, mitä tila tuottaa. Minusta alkoi jo melkein tuntua siltä, että pitäisiköhän lähteä pois, kun todellakaan emme ole mitään viinintuntujoita, mutta sitten nuori tyttö tuli kysymään meiltä englanniksi, mistä viineistä olemme kiinnostuneita, pidämmekö kuivista vai makeista viineistä enemmän, entä mistä rypäleestä ja niin keskustelu ja viinien maistelu pääsi alkuun. Saimme vertailla saman rypäleen eri laatuluokkia, saman laatuluokan mutta eri rypäleen viinejä sekä saman rypäleen ja laatuluokan viinien eri vuosikertoja. Opin huimasti. Jokaisesta maistamastamme viinistä meiltä kysyttiin mielipidettä, mistä viinissä pidimme, mistä emme. Vastaustemme perusteella tyttö mietti, mitä seuraavaksi maistaisimme, joka saattaisi olla sellaista, mistä pitäisimme mutta joka ei ollut meille entuudestaan tuttua. Olin hämmästynyt tytön asiantuntemuksesta ja ammattimaisesta otteesta, vielä enemmän kun keskustelumme aikana selvisi, että tyttö oli vasta 17-vuotias lukiolainen. Sitten kun minulle selvisi että hän oli myös 13. sukupolven Hugel, en ihmetellyt enää yhtä paljon.

Kun olimme lähdössä ostostemme kanssa pois, kiitin ja vielä kommentoin, että tyttö varmaan on sitten seuraavia Hugelin jatkajia, vastasi hän olevansä perheen tytär. En ymmärtänyt vastausta lainkaan ja hämmennykseni varmaan näkyi ilmeestäni, joten tyttö jatkoi: tyttäret eivät ole koskaan ole jatkaneet Hugeliä.

Read Full Post »