Ja vielä Helka

Juhlavuosilautaskokoelma karttui vielä yhdellä iso-äidillä:

Ihania ovat.

Edistystä

Taimikauppareissu kuopuksen kanssa takana, saaliina kolme timanttituijaa ja neljä hopeakuunliljaa, katekangasta, banbureunusta tuijien ympärille sekä japanilaistyylinen lyhty, jonka kuopus välttämättä halusi kotiuttaa. Alkaa näyttämään jo aika kivalta:

Tarvitaan vielä rutkasti maanpeiteperennoja (tuoksukurjenpolvia, suikeroalpia, maahumalaa, taponlehteä, tuoksumataraa, pitsitiarellaa) sekä seinän viereen jonkinlaisia kiviä.

Elokuun projekti

Yhden päivän etuajassa aloitin etupiha-projektin. Siellähän on tuija-aidan takana kasvanut punavaahteran varjossa kaksi suurta ränsistynyttä norjanangervoa ja yksi ränsistynyt lamoava alppiruusu sekä vähän sammalta ja pikkuisen rikkaruohoja.

Rikkaruohojen vähäinen määrä jo kertoo, että paikka on haasteellinen, puu ja tuijat vievät maasta ravinteet ja varjostavat paikan. Aloitin leikkaamalla toisen norjansngervon alas. Pensas oli minun korkuinen, oksia oli valtavasti. Oksasilppurille olisi ollut käyttöä, mutta minun ei auttanut kuin pussitaa ne.

Seuraavaksi ajattelin kaivaa juurakon irti maasta, mutta se osoittautui varsin haasteelliseksi, yli 20 vuotta vanha norjanangervo oli kasvattvanut varsin muhkean juuriston.

Yli tunnin ahertamisen jälkeen sain pusikon maasta irti. Kuvassa juurakko on vielä paikallaan maassa.

Jäljelle jäänyt angervo näytti säälittävältä raaskulta, mutta sen maasta kaivaminen ei houkuttanut. Päätin vain leikata pensaan alas, nettikommenttien perusteella ymmärsin, että pensas kestaa alasleikkauksen ja alkaa puskea uutta versoa ensi keväänä.

Ensimmäisen taimimyymäläreissun saalis oli viisi säkkiä puutarhamultaa, kolme seppelvarpua ja neljä komeasinikuunliljaa. Jo keväällä olin istuttanut kolmeen ruukkuun kirjokuunliljoja. Hankintalistalla on vielä kolme timanttituijaa sekä vähän lisää kuunliljoja. Maanpeiteperennoja pläntti tarvitsee runsaasti, mutta alkuun pääsen toivottavasti ystävien lahjoituksilla.

Vielä mietin, mitä laitan räystään alle. Tyylikkäin ratkaisu mielestäni olisivat isot luonnonkivet mutta niiden kuljettaminen itse autolla olisi haasteellista ja pienin tilattava määrä taas liian suuri minun projektiini. 25 kg säkeissä myytävät koristekivet taas eivät ole kovin käteviä siinä vaiheessa vuotta kun vaahteran lehdet pitää haravoida maasta.

Sisustusbingo

Puutalobabyn Kristaliina kirjoitti joku aika sitten hauskasta sisustuslehtiibingosta. Minä pelasin sitä lehden sijaan kotona. Listahan meni näin:

1. Tapiovaaran tuoli
2. Pihlgren & Ritolan tapetti. (Kiuruista yksi lisäpiste)
3. Puun muotoinen naulakko.
4. Blogimatto.
5. String-hylly tai vastaavannäköinen.
6. Puulankuista tehty keittiönpöytä (jossa puu näkyvillä)
7. Valkoista valkoisella
8. Tekstitaulu (pluspiste, jos taulu on klisee englanniksi, kuten ”Home sweet home”)
9. Värikkääksi tekstissä kutsuttu koti, jonka ainoat värit oikeasti löytyvät (useimmiten punasävyisestä) matosta.
10. Aallon jakkara:
11. Täysvalkoinen keittiö.
12. Kekkilän kasvatusalusta, vitriini tai mikä hyvänsä viherseinä
13. Irtokirjaimet.
14. Lasi keittiön välitilassa.
15. Iso puinen kaappi, joko perintö- tai aasialainen
16. Läpinäkyvät tuolit tai pöytä
17. Esiin otettu vanha tiili/puuseinä

Ja miten bingossa käykään:
1.Tapiovaaran tuoli
Ei ole, sen sijaan minua on opiskeluajoista saakka mukana seurannut kaksi käsinojallista Korhosen kalustetehtaan valmistamaa Martelan Kari-tuolia. Ne saivat tänä keväänä kolmannen verhoilunsa. Koska Kari- tuoleja on valtavasti julkitiloissa, voisin hyvin kuvitella että niitäkin joku joskus pelastaisi roskalavoilta. Tuolit ovat istuimina erinomaisen mukavat.
0 pistettä

2.Pihlgren & Ritolan tapetti. (Kiuruista yksi lisäpiste)
Ei ole tapettia. Se ainut tehosteseinä (Laura Ashley Vittorio Linen) irrotettiin seinästä ja maalattiin harmaaksi.
0 pistettä

3. Puun muotoinen naulakko. Läheltä liippaa. Edelliseen kotiin eteiseen hankin lapsille Mazen Branch-naulakon, mutta seinälle saakka sitä ei koskaan saatu. Nykyisessä kodissa sille ei löytynyt paikkaa vaan lojuu varastossa.
0 pistettä

4. Blogimatto.
Edellisillä omistajilla oli tv-huoneeksi sisustetussa tilassa blogimatto. Minäkin lukuisilla Ikea-reissullani viime talvena sitä hypistelin, mutta olen trikooräsymättotyyppi. Nyt virkkaan itse ontelokuteesta musta-valkoista mattoa.
0 pistettä

5. String-hylly tai vastaavannäköinen.
String pocketin hankkimista mietin ruokapöydän päähän. Mietin siihen myös taulun ostamistan (oi, täydellinen löytyi, mutta pidettyäni budjettineuvottelut itseni kanssa tulin siihen tulokseen, että taiteen oston aika ei ole vielä.

Kun olen aikana katsellut avokeittiön päässä olevaa pientä ruokailutilaa, olen tullut siihen tulokseen, että kaikein keittiökaman rinnalla tyhjä seinä ruokapöydän jatkeena on oikeastaan juuri sitä mitä haluan, joten String-hyllypistettä ei varmaan tule jatkossakaan.

0 pistettä

6. Puulankuista tehty keittiönpöytä (jossa puu näkyvillä)
Ruokapöytäni on mittatilauslaminaatti alumiinireunoilla, jalkoina vanhempieni varastosta löytyneet metalliset jalat.
0 pistettä

7. Valkoista valkoisella
Poikien huoneiden seinät ovat valkoiset. Esikoinen valitsi sävyn ”Höyry” erilaisten valkoisten joukosta nimen perusteella. Muu esineistö lastenhuoneessa onkin sitten niitä väripilkkuja, joten yltiövalkoista vaikutelmaa ei tottavie synny. Muissa huoneissa seinät on maalattu harmaiksi.
0 pistettä

8. Tekstitaulu (pluspiste, jos taulu on klisee englanniksi, kuten ”Home sweet home”)
Bingo! Olen laittanut kirkkaanvihreisiin Ikea-kehyksiin A3-koossa John Lennonin sanoituksesta lauseen ”Life is what happens when you are busy making other plans.” Sen lisäksi hankin kliseisimmista kliseisimmän ”Keep calm and carry on” julisteen kirkkaanpunaisena. Sille on Ikea kehyksetkin, mutta lopullinen installaatio on vielä kesken.
1 piste

9. Värikkääksi tekstissä kutsuttu koti, jonka ainoat värit oikeasti löytyvät (useimmiten punasävyisestä) matosta.
0 pistettä

10. Aallon jakkara.
Näitä on kaksikin. Toinen harmaalla laminaattikannella, toinen valkoisella. Kumpikin toimittavat yöpöydän virkaa. Jakkaroihin Aalto-kalusteet sitten jäävätkin.
1 piste

11. Täysvalkoinen keittiö.
Ei ole vaan kiiltoharmaa. Tykkään kovasti. Edellisen kodin, itsevalittu keittiö oli väriltään mattaharmaa.
0 pistettä

12. Kekkilän kasvatusalusta, vitriini tai mikä hyvänsä viherseinä.
Ei ole, mutta jos taimihylly tulee vastaan jossain alennusmyynnissä, nappaan mukaan, normihinta lähentelee kahtasataa euroa, ja se on toistaiseksi tuntunut vielä kovalta.
0 pistettä

13. Irtokirjaimet.
Ei löydy.
0 pistettä

14. Lasi keittiön välitilassa.
Ei ole, valitettavasti. Mutta jos joskus keittiörempan teen, sitten on.
0 pistettä

15. Iso puinen kaappi, joko perintö- tai aasialainen.
Yhtä uutta Bestå-kaappia lukuunottamatta kodissani on edelleen Lundioita. Vanhimmat niistä ovat matkanneet mukanani lasteenhuoneesta saakka, joten siinä mielessä ovat melkein perintöä.
0 pistettä

16. Läpinäkyvät tuolit tai pöytä
Ei löydy näitäkään.
0 pistettä

17. Esiin otettu vanha tiili/puuseinä
Kasaritalon seinissä ei ole mitään esiinotettavaa.
0 pistettä

Kokonaissaldo kaksi pistettä. Ei taida kotini olla kovin trendikäs.

Heli ja Toini

Aina välillä tulee valtava hinku ostaa uusi tavara. Pakko saada, vaikka järjellä kuinka ajattelisi, että elämä kyllä olisi yksinkertaisempaa jos pitäisi kaappien sisällön minimissään ja mieluummin karsisi tavaroita kuin hankkisi lisää.

Kun viime talvena näin ensimmäistä kertaa Arabian 140-vuotislautaset, ihastuin heti. Loistoajatus nimetä lautaset tehtaalla työskennelleiden naisten mukaan. Toini oli suosikkikoriste, sitten huomasin marketti-reissulla Helin, joka oli Toinin kanssa tyylillisesti kuin samaa sarjaa.

Pitkään harkitsin, yritin itselleni muistuttaa että kaapit säilyvät käytettävimpinä, jos arkilaustaspinon päälle ei ilmesty muutamaa orpoa risteilijää.

Eilen kotiutin Helin. Voin sitten talvella yksin lautaselta syödessäni muistella lämmintä mökkeilykesää. Ehkä ostan vielä Toininkin, niin että voin kesälautaselta tarjota ruokaa kaverillekin.

Lounastauko

Tänään meillä oli lounaaksi täysin koordinoimaton yhdistelmä asioita joita minun sattui tekemään mieli ja joihin sattui löytymäön tarvikkeet: punaista linssimuhennosta sekä ohraryynirieskaa.

Ohraryynirieskaa mieleni teki jo eilen, kun kävimme ”kirkolla” kaupassa. Hankin silloin paketellisin rikottuja ja esikypsytettyjä ohrasuurimoita sekä litran piimää. Kaarina Roinisen leivontakirjasta löysin ohjeen, jolla valmistettu rieska on juuri sellaista, mitä mummoni teki.

Ohraryynirieska

3 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita
1l piimää

Sekoita ja anna turvota 2-3 tuntia huoneenlämmössä

Lisää sitten
2 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 tl suolaa

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperoidulle syvälle uunipellille ja paista 250 asteessa noin 25 minuuttia.

Selitin esikoiselleni, miten rieskasta minulle tulee mummoni mieleen, kohteliaisuuttaan hän soi yhden palan, mutta totesi, ettei ole hänen juttunsa.

Kun olin saanut rieskan uuniin, pilkoin sipulin ja kuullotin sen kattilassa rypsiöljyssä, lisäsin muutaman desin punaisia linsseja, valkosipulia, mustapippuria , suolaa ja reilusti kuivattua yrttisekoitus, tölkillisen paseerattuja tomaatteja sekä pari desiä vettä. Keitin muhennosta parikymmentä minuuttia välillä sekoittaen. Jos muhennus olisi maustettu tureella inkiväärillä, jeeralla, sinapin siemenilla, chilillä, kurkkumalla, curryn lehdillä ja kookoskermalla, toisi se mieleeni esikoisen kummitädin samalla tapaa kuin ohraryynirieska mummoni.

Yllättäen esikoinen piti linssimuhennoksesta niin että otti sitä enemmänkuin kuin maistelulusikallisen.
—
Lounaalla oli vielä tarjolla edellispäiväistä makaroonilaatikkoa varmistaen etteivät lapsiparat joudu nälässä olemaan.

Jalkalamppu

Osta harkiten -listalla minulla on lukuvalaisin olohuoneeseen sohvanurkkaan. Webbi-ikkunaostoksilla haahuillessani olen oppinut että virallinen termi haluamalleni on lattiavalaisin. Lapsuudenkodissani lattialla, omalla jalallaan seisovaa valaisinta kutsuttiin jalkalampuksi.
Hartaasta shoppailusta ja budjettirajoitteiden vauhdittamasta harkinnasta on ollut se hyvä puoli, että uuden valaisimen kriteerit ovat selkiytyneet:
Pohjan halkaisija voi maksimissaan olla 27 cm
Jalka saisi mielellään sijaita pohjan keskellä, ei toisessa reunassa, sillä lamppu sijoitetaan nurkkaan, johon myös laskeutuva verhot. vaihtoehtoisesti jalka pitää olla nivelöity jo pohjasta.
Valo pitää pystyä suuntaamaan lukemista tai käsitöiden tekemistä varten. Lampun funktio on siis nimenomaan valaiseminen. Tunnelmavalot sohvalla oleiluun jo löytyvät.
Toiminnallisten kriteerien lisäksi tietty valaisimen ulkonäön pitää miellyttää, mieluiten sykähdyttää. Kun mietin muita saman tilan esineitä, sopivin materiaali valaisimelle olisi joko himmeä alumiini tai kiiltävä valkoinen.
Budjettini ei ole rajaton. Hankintaa voin lykätä syyspimeisiin.

Stockan Hulluilla Päivillä kävin useampaan otteeseen katsomassa kaikkien listattujen kriteerien mukaan sopivaa valaisinta, Artemiden Tolomeo Letturaa LED-versiona.

Huhtikuussa kriteerilista ei ollut vielä näin kirkastunut, mutta eniten minua epäilytti sisäänrakennettu LED- ratkaisu. Sitten kun, tosin arviolta noin 20 000 käyttötunnin jälkeen, joka vastaisi 15 – 20 vuoden käyttöä, lamppu olisi lopullisesti pimennyt, vaihtolamppua ei olisi saatavilla. Toki 15 votta on pitkä aika, mutta entäs jos lamppu vaikka kaatuisi jo ensi syksynä ja LED lakkaisi toimimasta. Kertakäyttöisyys ei tuntunut hyvältä ajatukselta ja niin taisivat ajatella monet muutkin, sillä Tolomeot eivät Hulluilla Päivillä huvenneet.
Niinpä kriteerilistalle tuli vielä yksi kohta:
Vaihdettava lamppu.

Katselin jalkalamppua Ikeastakin. Siellä huomasin, että lähes kaikissa toiminnallisuudeltaan minulle sopivissa lattiavalaisimissa on halogeenilamppu. Koska EU viisaudessaan on päättänyt että halogeenilamputkin poistuvat markkinoilta, edes Ikea-hintaan ei kannata hankkia valaisinta, johon kohta ei saa ostaa uusia valonlähteitä. Viimeinen kriteeri: Vaihdettava lamppu ei saa olla halogeeni. Mutta tätä kirjoittaesssani huomasin, että joihinkin halogeenilampputyyppeihin (esim. G4) on jo nyt saatavana LED-tekniikalla toimivia lamppuja ihan jo vaikka sieltä Ikeasta. Ja sellaisiinkiin, mihin suomalaisista kaupoista ei valonlähdettä löydy, Kiinasta suoraan toimittava webbikauppa tarjoaa ratkaisun.

Mutta sitä sykähduttävää ei ole tullut vastaan. Tässä muistilistaa harkinnassa olevista:
Tolomeo Lettura (noin 300 € ulkomaalaisesta nettikaupasta tilattuna, valonlähde E27 kantainen lamppu)

Joku samantapainen (Husvik, 69 €, valonlähde GY6,35 halogeeni) Ikeasta

Jokin minua viehättää myös Ikean Tividissä (69 €, sisäänrakennetut LEDit)

Stockmannin verkkokaupasta löysin vielä yhden vaihtoehdon, tanskalaisen Herstalin Divan (129 €, E27)

Tuokioita

Tänään, aivan odottomattomasta paikasta se löytyi mukaan:

Olen jo täyttänyt sen huumaavan tuoksuvalla Stockan herkun chai lattella, sulkenut silmäni ja siemaillut lämmintä juomaa keinuen auringonpaisteisella sisäterassilla.

Ihana kevät!

Parvekkeelle

Kevätaurinko kannustaa haaveilemaan pienestä pöydästä ja mukavista tuoleista parvekkeelle. En aio ostaa niitä keväällä, kun puutarhakalusteiden alet alkavat jo juhannuksen jälkeen ja jos malttaa odottaa elokuulle, löytää tuurilla sopivat hyvinkin sopuisaan hintaan. Mutta tässä vaiheessa voi miettiä, mitä haluaisi. Tiikkiä vai tekorottinkia, maalattua metallia tai valualumiinia vaiko kierrätysmuovista puristettua puunnäköistä säänkestävää. Vaiko ihan perinteistä maalattua mäntyä?

Jos parveke olisi lasitettu eikä olisi budjettirajoitteita, suosikkini olisivat Artekin valikoimiin ainakin aiemmin kuuluneet provencelaiset lastutuolit. Ne olisivat ajattomat, samalla kertaa romanttiset mutteivat kuitenkaan liian ja niissä olisi mukava istua sekä aamukahvilla että rentoutua iltapäivän auringossa. Hintatietoja en äkkisiltään netistä löytänyt, kuvan kylläkin. Tuo sarjaan kuuluva pöytäkin näyttäisi oikein passelin kokoiselta parvekkeelle

Mutta koska parveke ei ole lasitettu eikä minulla ole ylimääräistä varastotilaa tuolien talvisäilytykseen, ei finanssipuolta tarvitse sen enempää pohtia. Parvekekalusteiden pitää kestä ulkoilmasäilytys talven yli ja vaikka parvekkeella onkin katto pään päällä, sivusta sataa ja ennemmin tai myöhemmin lastutuolit alkaisivat homehtumaan ja lahoamaan.

Koeistuin nämä tuolit Jyskissä:

Mukavat ovat ja kivan näköisetkin. Mietin vain ovatko turhan muodikkaat ja näyttäisivät muutaman vuoden päästä auttamatta vanhanaikaisilta. Keväthinta neljän tuolin ja pikkupöydän setille olisi reilu 500 €.

Pienen budjetin ratkaisu löytyisi Ikeasta. Reilulla satasella saisi kivan metallisen setin, jossa pieni pöytä ja neljä tuolia. Tosin, sitten kun maalipinta lohkeaisi, alkaisivat kalusteet pikkuhiljaa ruostua.

Säänkestävän setin saisi näistä

Alumiini ei ruostu eivätkä muoviset laudat lahoa. Harmaa väritys sopisi parvekkeelle hienosti. Kaikin puolin olisi järkivalinta ja noin kolmen sadan hinta kohtuullinen.

Pöytäsetin lisäksi listalla on vielä sähkögrilli. Muurikan sähköversiolla voisi myös savustaa

Kuvia

Sanojen sijaan kuvia