Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for kesäkuu 2010

Tunnustus

Eilisiltana saatoin esikoisen lentokoneeseen. Koska etukäteen oikein tekstiviestilläkin Finnair oli varoittanut loman alun ruuhkauttamasta kentästä, varasimme aikaa reilusti. Kylläpä Helsinki-Vantaan kenttä olikin tyhjä lauantai-iltana seitsemän jälkeen! Lähes kaikki kaupat olivat kiinni, samoin kahvilat. Kuljeskelimme esikoisen kanssa melkein tyhjällä kentällä ja ihastelimme alkukesän kaunista iltaa suurista ikkunoista. Päädyimme lopulta istumaan Cafe Alvarin tuoleille, jotka esikoinen spontaanisti tunnisti Artekin tuoleiksi. (Olin hämmästynyt, sillä koskaan en ole esikoisen huomannut sisustuslehtiä lukevan.) Esikoinen piti myös Marimekon kankaista tehdyistä ”purjeista” (Niiden tunnistamista nyt en niinkään ihmetellyt, sillä Marimekon kankaita olemme useastikin käyneet yhdessä katsomassa.)

Selailimme digikamerallani aiemmin päivällä koulun päättäjäisissä otettuja kuvia, jolloin esikoinen hiljaa sanoi minulle, tiedätkö äiti, minultakin vähän silmät kostui kun yhdessä sitä laulua laulettiin.

Read Full Post »

Mokkapalat

3 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
100 g rouhittua suklaata
2 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria)
2 tl pikakahvijauhetta
1,5 dl maitoa
150 g sulatettua margariinia

  1. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään
  3. Liota pikakahvijauhe maitoon
  4. Lisää muna-sokerivaahtoon kuivat aineet,  maitokahvi ja jäähdytetty, sulatettu margariini, sekoita varovasti ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille.
  5. Paista 10-15 minuuttia 225 C

Paistamisen aikana tee päällys sekoittamalla

250 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
4 rkl vahvaa kahvia
4 rkl sulatettua margariina

Levitä päällys lämpimän pohjan päälle, koristele strösseleille.

Leivoin näitä esikoisen synttäreille. Koko pellillinen meni,  mutta suloisin kehu tuli pojalta, joka sanoi, että meidän äiti tekee maailman parhaita mokkapaloja mutta nämäkin ovat tosi hyviä.

Read Full Post »

Tokaluokan loppu

Kävin lukemassa mitä kirjoitin esikoisen kouluvuoden lopusta viime vuonna.

Muistan viime vuoden riemukiljahdukset, tänä vuonna tunnelma oli haikea. Opettaja puhui kauniisti siitä kuinka läheiseksi luokka hänelle on tullut; kuinka juuri tuo tunne on opettajan uran huippuhetkiä.  Monen silmät kostuivat, kun luokka yhdessä vakavana lauloi

Keep smilin’, keep shinin’
Knowin’ you can always count on me, for sure
That’s what friends are for
For good times and bad times
I’ll be on your side forever more
That’s what friends are for

Esikoisen luokka siirtyy syksyllä kolmannelle, opettaja saa uudet ekaluokkalaiset.

Read Full Post »