Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2009

Kurahousut

Kuopuksella oli taas eilen päiväkodissa kurahousut- ja -rukkaset hukassa. Kun kävin viikon sisällä toisen kerran päiväkodin sadeasunaulakot, löytökorit, kuivauskaapit ja lasten lokerot läpi, tällä kertaa tuloksetta, päätin että seuraavaksi ostan lapselle jotkut muut kuin tummansiniset kurakamppeet. Jotkut oikein iloisen väriset ja kuviolliset, jotka jo kaukaa erottuvat meidän kuopuksen omiksi eivätkä niin helposti sotkeudu muiden tarhakavereiden ihan samanlaisiin.

Tänään ruokatunnilla tarvitsin taukoa puurtamisessa ja päätin lähteä piipahtamaan pikaisesti Sellossa. Suuntasin lastenvaateliikkeisiin, muistikuvani mukaan niistä ainakin yksi myy myös perinteisiä kuravarusteitakin. Sembaloiden vuoksi lastenvaateliike oli ihan täynnä lapsia rattaissa, äidit penkoivat puolihintapäivienn vaatteita. Kurasettikin olisi ollut puoleen hintaan, mutta koot hämäsivät minut. Kuopuksen kadoksissa olevat kurikset kun ovat  Rukan 110 cm kokoiset ja melkein pienet, olin ajatellut ostaa 116 cm koon housut, mutta toisen valmistajan mitoitus menikin kymmenen sentin välein ja 120 cm kokoiset kurikset näyttivät valtavilta Lisäksi ainut värivaihtoehto olisi ollut tumman harmaa, joka ei juurikaan olisi erottunut siitä tummansinisten kurahousujen massasta. Kurarukkasia en nähnyt lainkaan.

Menin seuraavaksi Prismaan. Siellä oli tarjolla tummansinisiä ja kirkkaan punaisia Rukan kuriksia, siis niitä, jotka 95% tarhan lapsista on…. Tummansinisissä ei enää ollut edes etsimääni kokoa, punaisia taas kuopus ei pistäisi jalkaansa. Sitten olisi ollut värikkäämpiä ruotsalaisia kuriksia, joista vihreät olisivat olleet oikein mainiot, mutta kokoa ei enää ollut jäljellä. Citymarketissa kurahousuvalikoima oli vielä pienempi, niistä samoista tummansinisistä ja punaisista kuriksista oli jäljellä vain muutamia jättisuuria ja ihan pieniä. Iloisen värisiä sadetakkeja, varsinkin tytöille sopivia, olisi ollut tarjolla. Kurarukkasten hylly oli melkein tyhjä. Sen jälkeen kävin vielä Halosella ja Anttilassa. Turhaan.

Minä olen huono äiti, muistan että olen tämän kierroksen tehnyt ennenkin, yrittänyt ostaa kurakamppeita silloin kun niitä tarvitaan. Ei, ne pitäisi ostaa ennakkoon, sillä silloin kun niiden sesonki koittaa, kaikki muut ehtivät ostaa ne kuitenkin ennen minua. Ja tiedän tasan tarkkaan, miksi melkein kaikilla lapsilla on joku tummansiniset tai kirkkaanpunaiset kurahousut. Sen vuoksi, koska ne ovat jotakuinkin ainoat värit mitä kaupat ottavat myyntiin. Valmistajien nettisivuilla on kyllä kuvia muistakin kuin tummansinisistä kuravaatteista, jopa kuviollisistakin, mutta kauppojen valikoimiin ne eivät löydä tietään.

Taivaansiniset kurikset

Taivaansiniset kurikset

Nämä taivaansiniset jo erottuisivat tummansinisestä massasta.Kuva valmistajan (Rukka).

Kuviollisia kurahousuja

Kuviollisia kurahousuja

Nuo vihreäkuviolliset olisin ostanut heti, jos olisi kaupoista löytynyt..Kuva valmistajan (Aartolahti)

Reippaan vihreät kurikset

Reippaan vihreät kurikset

Tällaiset vihreät näin jopa kaupassa tänään ja olisin ostanut, jos kokoa olisi ollut vielä jäljellä. Kuva valmistajan (Didriksons)

Mainokset

Read Full Post »

Lontoonraesuklaamousse -kakku

Viikonloppuna tein lontoonraesuklaamousse kakkua,  jonka reseptin lupasin laittaa jakoon.

Pohja oli tavallista sokerikakkupohjaa. Minä olin leiponyt levyn uunipellillä, ja leikkasin siitä irtopohjavuuan kokoisen pyörylän. Luulisin että sellainen kaupasta ostettava valmispohja sopisi ihan hyvin myös.

Irtopohjavuoan vuorasin leivinpaperilla, sekä pohjan että reunat. Asettilin sokerikakkupohjarinkulan vuokaan ja kostutin laimeahkolla marjamehulla.  Sitten se mousse

4 liivatelehteä (laita likoamaan kylmään veteen)

1 levy Fazerin lontoonrae maitosuklaata

2,5 dl kuohukermaa tai Flora vispiä

1 muna

0,5 dl sokeria

1 dl maitoa

1) Vaahdota kuohukerma

2) vaahdota sokeria ja muna

3) sulata suklaata pikkuisen mikrossa

4) lämmitä maito kattilassa, purista liivatteista vesi, lisää kuumaan maitoon, sekoita hyvin niin että liivatteet sulavat ja lisää suklaa

5) sekoita vaahdot varovasti keskenään ja lisää siihen maito-suklaa-liivate seos

6) kaada vaahto kakkupohjan päälle, tasoita ja peitä vuoka kelmulla tms.

7) Anna hyytyä jääkaapissa yön yli

Erinomainen kakku  tulee myös valkusuklaasta varsinkin jos  kakkuun pohja päällle  ja pinnalle laittaa mustikoita. Valkosuklaa-mustikka on upea makuyhdistelmä.

Kuvaa kakusta ei ehditty ottaa, se on syöty.

Read Full Post »

Tyhjentävä kokemus

Tämäntalvinen vatsatautipöpö selätti meidän perheen 4-0. Kuopuksen sairastumisen jälkeen tauti eteni esikoiseen puolentoista vuorokauden välillä, ja siitä 8 tunnin päästä se saavutti miehen ja minut. Huoltosuhde perheessä laski varsin alhaiselle tasolle erityisesti tiistaina, mutta jotenkin selvittiin.  Kuopus suloisesti sanoi huolehtivansa meistä muista, kun sairastimme.  Muuten tämänkinkertainen oli kerrassaan tyhjentävä kokemus, mutta onneksi nyt tällä erää ohitse. Ruokahalu on pikkuhiljaa palannut itsekullekin. Puolitoista vuorokautta sairastumisensa jälkeen kuopus ilmoitti olevan aivan todella nälkäinen. Nuoltuaan jugurtin gefilus-jugurttipurkin kannen sisäpuolelta ilmoitti hän olevansa kylläinen. Ei auttanut kauniit puheet, sen enempää kuin uhkailu tai kirsityskään, että poika olisi sillä kertaa syönyt yhtään enempää. Pyjaman housut tippuvat pojalta jalasta. Viikonloppuna voimme hyvällä omalla tunnolla vähän vaikka herkutellakin. En minä ole huolissani poikien ruokahaluttomuudesta pidemmän päälle.  

Kevättä on ilmassa kun päivät pitenevät, aamulla jo puoli seitsemältä on valoisaa. Mutta miksi tätä lunta sataa vielä lisää? Minä haluaisin jo pian puutarhaan tekemään jotakin.

Read Full Post »

Vatsatautista

Lauloin mielessäni aakkoslaulun viime yönä kahden ja puoli seitsemän välillä kuusi kertaa. Kuopuksella alkoi siis vatsatauti . Oksennuskerroista en yön aikana pitänyt lukua (mutta jokaikiseen äitiä avuksi tarvittiin), sen paljasti likaisten pyjaman paitojen, tyynyliinojen ja lakanoiden kasa aamulla. Aakkoslaulun mielessä laulamisen käsienpesun perusteellisuuden aikamittana taas olen oppinut esikoiselta, joka sen oppi eskarissa. Yritän panostaa käsihygieniaan, jos tällä kertaa virus ei iskisi koko perheeseen tai ainakin kiertäisi minut.

Ollaan tässä päivän aikana muisteltu perheen edellisiä vatsatautikokemuksia. Jos vatsatautiin ylipäätään on pakko sairastua, niin kyllä tämä vaihtoehto, että tauti alkaa viikonloppuna (vaikkakin yöllä) ihan vaan kotona, kun perhe on koko vahvuudessaan paikalla ja tauti on vain yhdessä jäsenessä kerralla, on lähes luksustapa kärvistellä vatsataudissa. 

Muunkinlaista on tullut koettua. Ihan kestettävä tapa on sekin kun päiväkodista soitetaan, että lapsi oksentaa, pitää tulla hakemaan kotiin. Tässä vaihtoehdossa tulee samalla pesetettyä äidin villa-ulsteri, lapsen turvaistuimen päällinen ja auton takaistuinten verhoilu. Aika hurjaa oli olla vatsataudissa kaksi-vuotiaan kanssa kotona yhtä aikaa, kun mies oli reissussa. Arvaa kiinnostuuko MLL:n lapsenvahti hoitokeikasta oksennustautitalouteen? En todellakaan moralisoi – en minäkään kiinnostuisi.

Astetta haasteellisempaa vatsataudista potemisesta tulee, kun se yllättää matkalla, joko kirjaimellisesti matkaa tehdessä tai sitten perillä, jossa puhtaiden vaatteiden ja juotavan saatavuus on rajallinen. Vuosi sitten kun olimme lähdössä talvilomalle Kanarialle. nousi esikoiselle lähtöä edeltävänä iltana kuume, joka laittoi pohtimaan, että mitähän reissusta tulee. Kylmä hiki nousi pintaan kun kirjaimellisesti lähdön hetkellä, takki jo päällä, esikoinen oksensi eteisen lattialle. Lentokentälle ajellessa pohdimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme kuitenkin sitten lähtemään reissuun. Ei siitä nyt ihan unelmien lomaa tullut, mutta kun tauti perillä koko perheessä jossain muodossa kiersi, niin tuli sellainen olo, että turhaa ei maksettu vähän tasokkaammasta hotellista.

Noloin vatsatautitapaus sattui Tallinnan reissulla. Siellä tauti lapsessa alkoi yöllä, hotellin respasta käytiin pyytämässä aamuyöstä lisää lakanoita ja pyyhkeitä, minibaarin pillimehut riittivät nesteyttämään lapsen aamuun. Hotellihuoneessa olimme puoleen päivään, siivooja varmaan kauhisteli oksennuksisia lakanoita, että onpa mennyt turisteilla juhlinta överiksi. Hotellista lähdettyä me jännitimme, että miten selviämme laivalla kotiin. Matkalla satamaan me aikuiset söimme hampurilaiset mutta emme uskaltaneet antaa tuolloin kaksi ja puoli vuotiaan esikoisen syödä kuin riisikakkua. Kuuluvalla ääneellä  lapsi pöydässä ilmoitti niin että ravintola raikui: ”Minäkin haluaisin syödä”. Tunsin tarvetta vastasta yhtä kuuluvasti esikoiselle, kultaseni, sinä et voi valitettavasti syödä vatsatautisena enempää. En tiedä kumpaa häpesin enemmän: sitä että jotkut luulivat, että emme raaski ostaa lapsellekin syötävää vai sitä että jotkut ihmettelivät että minkä ihmeen takia vatsatautisen lapsen kanssa pitää tulla ihmisten ilmoille syömään.

Mutta tänään sairastetaan ihan vaan kotona.

Read Full Post »