Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2008

Syksyä

Nyt pihavaahtera näyttää jo tältä:

Pian on haravointi edessä.

Read Full Post »

Kanahuilut

Esikoinen bongasi chicken flautasien reseptin lahjaksi saadusta meksikolaisesta keittokirjasta jonkin aikaa sitten. Nyt kun lähi-Prisman valikoimiin ovat ilmestyneet aidot maissitortillat, toivoisin että meidän lisäksi muissakin perheissä niitä alettaisiin syömään, niin että maissitortillat säilyisivät valikoimissa jatkossakin.

Tässä kuva maissitortilloista:

Masa harina maissitortillat

Masa harina maissitortillat

ja sitten chicken flautasien (joita meillä myös kanahuiluiksi kutsutaan) resepti:

1 rasia (300 g) broilerin filesuikaleita (naturel, ei missään marinadissa)

1/2 dl juustoraastetta

3 rkl silputtuja säilöttyja jalopenoja (tai enemmänkin jos ei tarvitse lasten maun mukaan kokata)

12 maissitortillaa (1 pkt)

n. 1dl öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria ja paprikajauhetta

Salsa:

1 sipuli

4 tomaattia

1/2 dl silputtua tuoretta korianteria

1/2:n limen menu

vähän suolaa

Valmistus:

Salsa: Pilko sipuli ja tomaatti veitsellä pieneksi, silppua korianteri (myös varret), sekoita, mausta limen mehulla ja suolalla. Paranee, jos saa maustua muutaman tunnin tai vaikka yön yli.

Flautasit: ruskista broilerin filesuikaleet, mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Lisää suikaleiden joukkoon silputut jalopenot ja juustoraaste.  Ota noin pari ruokalusikallista täytettä, levitä se maissitortillalle ja kääri tortilla rullalle. Sulje hammastikulla. Kun olet käärityt kaikki tortillat, aloita paistaminen. Kaada paistinpannulle  (ei teflon, rasva kuumuu liikaa) noin 1 – 1,5 cm verran ruokaöljyä, kuumenna kuumaksi. Laita pannulle tortillarullia 3 kerrallaan paistumaan, käännä ja ota hammastikut pois. Paista kullan keltaisiksi.  Tarjoile salsan kanssa.

Read Full Post »

Syksy

Tänään kävimme sunnuntaikävelyllä. Täällä on selkeästi syksy.

Karhusaaressa

Karhusaaressa

Ruskaan on vielä vähän aikaa, tämmöinen on kotipihan vaahtera:

Vaahtera

Vaahtera

Omenasatokin alkaa kypsyä:

Omput

Omput

Read Full Post »

The Road not Taken

Read Full Post »

Blogin kirjoittamisen aloitin pakosta – se oli pakollinen osa pakollisia opintojani. Niin monta pakkoa, että olisi voinut käydä hullustikin mutta minusta kirjoittaminen oli mukavaa, samoin toisten blogien lukeminen ja kommentoiminen. Ne toiset myös kirjoittivat blogejaan pakosta osana pakollisia opintoja. Joskus pakon keskellä aloin kirjoittamaan ihan muusta elämästä. Kun pakkoblogaaminen läheni loppuaan halusin jatkaa mutta aloitin alusta koska se pakko- blogaaminen sisälsi sellaistakin, jota en halua kaikelle maailmalla paljastaa. Niin kuin nyt täällä nyt koko maailma kävisi 😉 

 

Uuden alku liittyi myös siihen, että ajattelin jatkaa opintoja ihan vapaaehtoisesti ja huomasin että minun oppimistyyliin sopii oppimispäiväkirja. Kymmenentoista blogin ajattelin aluksi olevan enemminkin oppimispäiväkirjan suuntainen vaikka ihan ensimmäinen kirjoitus oli kaikkea muuta. Mutta olen  tämän syksyn aikana todennut, että minun pitää tahtoa jatko-opintoja vähän enemmän kuin mitä niitä viime keväänä tahdoin, jos niistä oikeasti jotain joskus tulee. Tämä paikka on minun julkinen mutta tarkoituksella syrjäinen ajatusten selvittämispaikka.  Ilahdun kommenteista ja uusista vierailijoista, mutta tunnustan, että en ole tilastoja katsonut. 

Maailmanmenon pohdintojen ja muistelujen lisäksi blogini on ehkä myös nykyajan vauvakirja. Minulla on vieläkin huono omatunto siitä, että esikoisen jo ennen syntymää saama äärettömän suloinen vauvakirja jäi ensimmäisen neljän kuukauden jälkeen täyttämättä. Ne taulukot, joihin olisi pitänyt kirjoittaa, milloin hampaat puhkesivat tai mikä oli ensimmäisen sana jäivät ikuisiksi ajoiksi tyhjiksi enkä mitenkään niiden tyhjyyttä voi muuksi muuttaa. Mutta pikkuhiljaa täytän aukkoja kirjoittamalla tänne muistiin niitä asioita joita vielä muistan.

 

 

****

 

Viime perjantaina kuopus oli terävänä. Ajelimme kahdestaan aamulla päiväkotiin ja kysyin mitä hän haluaisi viikonloppuna tehdä. Pyöräillä, oli takapenkin määrätietoinen vastaus. Olin sitä mieltä, että loistava ajatus, jos vaan ei sada. Ja kuopus heti kysyi minulta, että ai sen takiako sateella ei voi pyöräillä kun hänen pyörässään ei ole pyyhkijöitä.

Read Full Post »

Elämäni tietokoneet

Sun äitis on muistellut kesän aikana menneiden vuosikymmenten tapahtumia Maailman politiikan arkipäivää postauksissaan. Olen miettinyt vastaavia muisteloita, mutta eilisiltainen nostalgia-keskustelu tietokoneista innoitti minut muistelemaan elämäni tietokoneita.

 

Omat ensimmäiset tietotekniset muistot liittyvät isäni työpaikkalle 70-luvun puoliväliin. Työpaikka järjesti vuotuiset lasten pikkujoulut ja ruokala oli koristeltu lastenkutsutunnelmaan leveillä pastellisinsävyisillä serpentiineillä jotka olivat reikänauhoja. Isäni toi kotiin askartelumateriaaliksi reikäkortteja. Olen kirjoittanut ekaluokan keväällä äidinkielen kirjaan kohtaan miksi haluan tulla isona: lävistäjä. Nuo pastellinsävyiset reikäkortit olivat minusta jotenkin kiehtovia toisen puolen numeroriveineen…

 

Muistan myös että joskus, kun isällä oli jokin kiireellinen työasia hoidettavana viikonloppuna pääsin työpaikalle mukaan ja sain pelata laivanupotuspeliä. Terminaali näytti tämäntapaiselta

ja näyttö oli pieni vihreäloimuinen.  Joskus pääsin käymään konesalissa. Meteli on kova ja suuret mangeettinauhakaapit pyrivine keloineen kiehtovan näköisiä. Helteelläkin konesalissa oli viileää.

 

Muistan kavereideni puheneen Pelle Pelottoman lukemisen innoittamina ettei tiedon ulkoaopettelussa ole mitään järkeä kun isona voi ostaa tietokoneen. Minun kokemuksieni mukaan tietokoneet olivat kaikkea muuta kuin kaikkitietäviä Sudenpentujen käsikirjoja. Vähänpä osasi aavistaa, miten maailma muuttuu.

 

 VIC 20:stä minulla ei ollut eikä Commondoro 64:kaan. Isäni toi joskus työpaikaltaan lainaan koneen viikonlopuksi. Ansaitsimme 9-luokalla luokkaretkirahoja myymällä paperille tulostettuja biorytmikäyriäEn muista mikä kone oli mutta sen muistan että biorytmeillä ansaitsi paljon paremmin kuin opettajien huoneen pulla-myynnillä.

 

Lukiossa suoritin vapaaehtoisen Basic-ohjelmoinnin kurssin. Koulussa oli yksi tietokone, Mikro Mikko 1 Minulla ei ole kyllä mielikuvaa että olisimme sitä käyttäneet. Kirjoitimme komentoja lyijykynällä ruutuvihkoon ja kävimme ohjelmien rakenteita opettajan kanssa liitutaululla läpi.

 

 Ensimmäisenä opiskeluvuonna suoritin Pascal- ja Fortran- ohjelmoinnin perusteet. Harjoitustöitä varten saimme koneaikaa HP 9000:lta. Koneajasta olimme tyytyväisiä, kenelläkään ei tullut mieleen valittaa, että harjoitustyöntekemistä varten piti tulla koululle.

 

HP 9000:lla käytössä oli rivieditori ja muistan vieläkin Puerto Ricossa valmistettujen kuttaperkkanäppäimistöjen tunnun. Niitä sai tosiaankin hakata. Väriltään ne olivat ruskea-beesseja ja rakenne tuntui sellaiselta että se kestäisi panssarivaununkin yliajamisen. Eikö joku keksisi tehdä nykyaikaisen näppäimistön joka matkisi tuota retro-ulkonäköä? 

 

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain myös ihan ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneeni. Se oli 8086 –klooni PC, jossa oli keltainen Hercules –näyttö ja kaksi 5.1/4” lerppuasemaa. Kokeilin sillä jopa Window 1:n pyörittämistä. Harjoitustöitä kirjoitin kuitenkin WP:llä. Olin solukämpässäni suosittu, sillä harvalla vielä tuolloin oli omaa tietokonetta.

 

Kolmantena opiskeluvuonna isäni avustuksella vaihdoin konetta. Sain Mikro Mikko 3TT 386. Siinä oli värillinen VGA –näyttö, 40 MB:n kiintolevyasema ja Windows 2, jota pystyi käyttämäänkin. Muistan kuinka tein harjoitustöitä Excelin ensimmäisellä versiolla kun kaikki muut vielä käyttivät Lotus 1-2-3. Tuon koneen merkitys myöhemmille elämänvaiheilleni oli jossain ihan muussa kuin Microsoftin ikkunoivien ohjelmien käytön oppimisessa, jolla silläkin on ollut merkitystä.

 

Seuraavakin oma koneeni oli Mikro Mikko, silloin olin jo valmistunut ja kävin työssä, mutta 90-luvun paha lama pankkikriiseineen oli ovella. Minä opettelin harrastuksenani C++ ja Windows SDK -ohjelmointia ja Windows 3 helppien tekemistä, jotka varmaan olivat jotain html-kielen esiastetta.

 

Mikro Mikkojen jälkeen en enää niin tarkkaan muistakaan, mitä koneita minulla on ollut.  Jossain vaiheessa työkone muuttui kannettavaksi ja oma aika kävin muutenkin niin vähiin, että en itse enää konetta ostanutkaan. Internetin myötä se, mitkä koneella vapaa-ajalla tein, muuttui myös.  Koskaan en ole ollut kovin kiinnostunut pelaamisesta, mutta kyllä Windows 3:n Solitaire, Tetris ja Captain Comic ajallaan koukuttivat.  Samaa ei valitettavasti ole tapahtunut Wii Fitin kanssa, tänään viimeksi kun käynnistin konsolia pojille näin kuinka Miini nukkuu…

 

Tämänhetkinen kotikoneeni on itsemaksettu FujitsuSiemens läppäri, johon päivitin viime kevään Vistan. Samanlaista tunnesidettä kuin ensimmäisiin koneisiini minulla siihen ei ole.

Read Full Post »

Minä olen niin vanhoihin tapoihini pinttynyt, että en osaa käyttää kännykkää herätyskellona vaan tykkään että  ilman silmälasejakin näen ajan perinteisestä viisarinäytöstä ja että ilman käyttöohjetta osaan laittaa herätyskellon suurin piirtein aikaan, herättämään aamulla ja vielä perhesovun nimissä sammuttaakin hälyksen.  Niin ja sitten vielä yksi huipputärkeä ominaisuus,  perinteisestä viisarinäytöstä huolimatta kello ei saa tikittää eikä raksuttaa eikä ylipäätään pitää mitään ääntä muulloin kuin silloin kun olen sen laittanut minut herättämään. Ja ulkonäönkin pitäisi miellyttää silmää.

Kriteerit täydellisesti täytti tämä yksilö viimeiset kymmenen vuotta

Mutta loman loputtua mokoma alkoi jätättämään. Yhden yön aikana yli puoli tuntia ja se on niin paljon että aamuheräämistä ei uskalla jättää enää vanhan kaverin varaan.

Pari viikkoa käytin kännykkää herättäjänä, mutta useammin kuin kerran unohdin kännykän päiväksi kotiin joten ostin hätäpäissäni eilen tilalle uuden arkiaamuherättäjän Claes Ohlsonilta. (Viikonloppuisin minut herätetään suloisesti lauseella ’äiti, nyt on aamu’ jos kello on seitsemän ja aurinko paistaa, tai kysymyksellä ’äiti onko jo aamu’ jos seitsemältä on pilvistä. Mutta valitettavasti minun arkiaamuisin pitää nousta puolta tuntia varhemmin, niin että viikonloppuherättäjän varaankaan en voi jättäytyä.)

Claes Ohlson -kellon ulkonäkö ei miellytä yhtä paljon kuin vanhan kelloni, mutta kelloa ostaessani ajattelin, ettei se voi kovin monimutkainen toiminnoiltaan olla ja digitaalisuutensa vuoksi se ei varmasti tikitä.  Kotona minulle paljastui etten meinannut osata edes käyttöohjeen kanssa laittaa kelloa aikaan. Vielä tylympää oli tänä aamuna kun yritin saada rakkinetta lopettamaan hälytyksen kokonaan eikä menemään vain torkulle ja toistamaan piipitystään. Ei onnistunut ilman käyttöohjetta.

Mistä löytäisin tikittämättömän viisarillisen herätyskellon arkiaamujani sulostuttamaan?  Vai voisikohan vanhan rakkaan korjauttaa jossain? Sen jo tarkistin, ettei Crate&Barrelin valikoimaan minun kelloni enää valitettavasti kuulu.

Read Full Post »