Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for heinäkuu 2012

Luonnonihmeitä

Omalla yrttimaalla ei kasva tänäkesänä oikeastaan mitään, vaikka sinne kesäkuun puolessa välissä jotakin siemeniä heittelin. Niinpä tultiin osingolle mummin kasvimaalle. Siellä vesiheinän seasta voi etsiä salaattia, tilliä tai sipulia:

20120725-215354.jpg
Olisikohan tuo vesiheinä syötävää? Ei kelpaa pupuille, ne kun täällä tykkäävät enemmän orvokeista, ennen aitausta päätyivät kukat perempiin suihin:

20120725-215613.jpg

Read Full Post »

Kaupunkikävely

Tehtiin tänään kaupunkikävely mummolan maisemissa ja yritin samalla opettaa pojat tunnistamaan puutalon. Räpsykuvat kännykällä.

20120723-205843.jpg

20120723-205930.jpg

20120723-210041.jpg

20120723-210121.jpg

20120723-210246.jpg

20120723-210352.jpg

Read Full Post »

Minulla oli ehjä, beessi lapsuus. Termiin törmäsin kun eilisiltana luin SÄn bloggauksen ja sitä kautta Lindan blogikirjoituksen Pionin kommentteineen.

Ehjä, beessi lapsuupsuuteni jatkui vahvasti Annika eikä Peppi linjalla nuoruuteen ja aikuisuuteen; nyt huomaan olevani keski-ikäinen täti, sellainen joita Stockmannin myyjät teitittelevät, enkä sitä enää pidä ollenkaan huonona. Beessinharmaan elämäni lähinnä peppiyttä ollut tapahtuma on ehdottomasti Piilaaksoon muutto työn perässä 90-luvun puolivälissä, joka oli samalla ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle. Suomi oli opiskeluaikanani 80-ja 90-luvun vaihteessa hyvin toisenlainen kuin nyt, vain harvat hakivat ja pääsivät opiskelijavaihtoon ulkomaille, Suomi ei kuulunut EUhun, lentomatkustaminen oli kallista, kaupoissa ei myyty fetajuustoa eikä aurinkokuivattuja tomaatteja. Onneksi maailma muuttuu.

Johtuu varmasti beessistä lapsuudestani, että olen hyvin turvallisuushakuinen. En ole koskaan ollut työssä kovin pienessä yrityksessä, en ole koskaan kuvitellut ryhtyväni yrittäjäksi. Piilaaksovuosina olin muutamassa start upin haastattelussa, mutta vaikka tilaisuus olisi ollut, en kuitenkaan vaihtanut työnantajaa. Harkitsen asioita. Joskus niin pitkään, että tilaisuus ehti mennä jo.

Omille lapsilleni haluan ehdottomasti beessin lapsuuden ja parhaani yritän, että se toteutuu. Meillä on paljon arjessa sääntöjä: läksyt on tehtävä ennen kuin saa lähteä kavereiden kanssa ulos, harrastuksiin on sitouduttava koko lukukaudeksi, arkiaamuisin aamupalaa ennen on puettava päivävaatteet, pelipäivä on kerran viikossa, kokeisiin on luettava, sängyssä on oltava tiettyyn aikaan mennessä, arkena ei saa syödä karkkia, ruokapöydässä pitää pyytää kauniisti, kiitos on muistettava sanoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… Mutta tottavie toivon, että omista lapsistani tulisi vähän minua rohkeampia, jos nyt Astrid Lindgren linjalla jatketaan niin Eemeleitä tai vaikka Katto-Kassisia.

Aina ei oe ohan yhtä tiukkaa, Saa meilläkin sentään lomalla aamupalalla lukea:

20120718-191020.jpg

20120718-191048.jpg
Jep, päällä tietysti yöppärit.

Ihan Ellun kana meininkiä meillä oli, kun maltoin olla kieltämättä poikia juoksemasta rannalla vaikka päällä ei ollutkaan uimapaidat ja housut:

20120718-194315.jpg

20120718-194343.jpg

20120718-194410.jpg

Read Full Post »

DIY lautasliinat

Olen ihastellut kankaisia lautasliinoja viime aikoina useammassakin puodissa. Niitäkin saa nykyisin rennon ryppyisinä vaikka kyllä hohtavan valkoiset tärkätyn tuntuiset paksut pellavaiset ovat myös ihanat, mutta ymmärrän kyllä sen vaivan, mikä niiden vuoksi olisi, joten jääkööt ravintoloihin niistä fiilistely. Pidin jo kädessäni lautasliinapinoa yhdessä kaupassa mutta sitten muistin, että minulla on kaappien kätköissä kotona ihan käyttämättömät puuvillaiset, ehkä kahdetkin. Ysäriväriset, joten ostinkin mustaa pesukoneväriä.

Kotona kaivoin lautasliinat esille; tämmöiset:

20120717-094420.jpg
Kuvan väri valehtelee hyvään suuntaan, nuo pienemmät, cocktail-kokoiset, ovat persikat ja isommat, oikeat dinnerliinat liilat. Liila on inhokkivärini ihan kaikessa muussa paitsi luonnonkukissa.

Ennen kuin etenin pesukonevärjäykseen, tajusin, että jos ompelulanka onkin tekokuitua, se ei värjäänny. Niinpä ajattelin, että kokeilen ensin kloriittivalkaisua. Ehkä väri liukeneekin kloriittiin, ja liinoista tulisin jos nyt ei ihan valkoiset, niin ainakin haalistuneet. Tein tujun liuoksen ja liottelin rättejä siellä vajaan tunnin. Ohjeen mukaan 15 minuuttia oli valkaisuun tarkoitettu aika. Liotusvesi ei ollut muuttunut yhtään violetiksi tai persikaksi. Hyvälaatuiset liinat siis…

Seuraavaski laitoin liinat pesukoneeseen, ajattelin että kloriittikylvyn jäljiltä pesukonevärjäys ei välttämättä onnistuisi. Pesun jälkeen kippasin mustan pesukonevärin ja suolan koneen pohjalle ja laitoin suunpyyhkimet koneeseen (mukaan vielä pääsi pari muuta juttua.) Parin tunnin jäkeen pääsin ihmettelemään lopputulosta:

20120717-095317.jpg
Ja vielä toisessa valaistuksessa:

20120717-095413.jpg
Tuo vasemmanpuoleisin on helmenharmaa pellavatyynyliina. Ei edes pesukoneväri muuttanut ysäriliinoja harmaiksi. Ne on liilat edelleen. Vähän tummemmat vaan.

Read Full Post »

Playa Taurito

Vietimme juhannusviikon perhelomaa Gran Canarian korvessa, mutkaisen tien melkein päässä, Playa Tauritossa. Helppo pakettimatka, jossa lentojen, hotellin ja lentokenttäkuljetusten lisäksi matkan hintaan sisältyi päivittäinen vapaa sisäänpääsy kahden hehtaarin kokoiseen vesipuistoon sekä kaikki ruokailut juomineen. Meidän ensimmäinen kokemus all-inclusive matkailusta. Ei voisi matkailu lasten kanssa olla helpompaa!

Taurito on pieni sola karujen vuorten välissä. Keskellä laaksoa rannan jatkona on ensin vesipuisto (14 liukumäkeä, merivettä) sitten huvittelualue, jossa ainakin minigolf, pieni keilarata, tenniskentät, esiintymislava ja pieni kaktuspuisto ja päätteeksi bussipysäkki. Reunoilla oli saman ketjuun kuuluvia isoja hotelleja, joista neljästä oli helppo pääsy rannalle ja laaksoon ja parista ylempänä olevasta himpun hankalampi. Me olimme vesipuiston kohdalla olevassa lapsiperheille suunnatussa Lago Tauritossa.

Etukäteen olin lukenut Trip Advisorista komentteja hotellista ja niistä muodostunut mielikuva osoittautui varsin totuudenmukaiseksi eli Lago Taurito on vähän jo käytössä kulahtanut kolmen tähden paikka, ruoka kelvollista mutta alkaa pitemmällä lomalla toistaa itseään, vesipuistossa mukavasti liukuja, mutta saattaa kesäviikonloppuisin olla täynnä paikallisia, iltaisin ohjelmaa kaikille. Ruokaravintolaa lukuunottamatt juomat tarjoillaan kertakäyttömukeista. Ihan itse päättelin, että paikka on varmasti poikien mieleen mutta sen verran kaukana kaikesta muusta, että viikkoa enempää ei siellä aikuinen viihdy.

Vesipuisto oli mahtava. Kesäaikaan Kanarialla on tavallisestikin lämmintä, mutta tosi lämmintä silloin kun Kalima-tuuli Saharasta toi lisälämpöä (ja pilviä) niin että minäkään en altaissa tottavie hytissyt. Talvisaikaan voisi olla toisin. Viikolla puistossa oli hyvin tilaa ja kaikissä liukumäissä oli vahdit pitämässä huolen siitä että homma toimii turvallisesti. All-inclusive pakettiin sisältyi limut myös vesipuiston alueella niin että sinnekään mennessä ei tarvinnut olla mukana rahapussia. Etukateen olin lukenut, että vesipuiston aurinkotuolit ovat maksullisia. Ei niistä kesäaikaan maksua peritty, ellei halunnut muoviselle tuolille myös patjaa.

Vesipuiston lisäksi pojat kokeilivat tennista lasten tenniskoulutunnilla, pelasivat minigolfia ja pingistä ja keilasivat. Tai pulikoivat hotellin uima-altaassa, joka minusta näytti epämääräisen likaiselta. Kävimme uimassa myös meressä. Sielläkin vesi oli varsin lämmintä.

Ruokailut toistuivat samanlaisella kaavalla. Ruokasali oli iso ja hälyisä, tunnelma vähän kuin isossa koulun ruokalassa mutta ruoka oli toki paljon parempaa, oikeasti ihan hyvää. Lounaalla ja päivällisella oli espanjan tyylinen salaattipöytä (jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, säilykeparsaa, oliiveja, paprikaa), vaihtelevia kylmiä ja lämpimiä ruokia, pizzaa suoraan uunista, pastaa, ranskiksia, kanarian perunoita, paistettua kalaa ja lihaa parilalta. Jälkiruokana jäätelöitä, leivoksia, hedelmiä. Juomina oli limuja, olutta ja viiniä, joista rose oli tosi pahaa mutta puna- & valkoviini ok. Ruokailu ei ollut varsinaisesti tunnelmallista, mutta viihdykettä minulle toi katsoa, mitä pojat, erityisesti ennakkoluulottomampi kuopus valitsi lautaselleen. (Olisi pitänyt kuvata enemmän että muistaisin). Mieleeni jäivät karpparin aamiainen (lautasellinen salamia ja kinkkua), lautasellinen kokonaisia katkarapuja (ne oli taitavasti kalastettu paellasta) sekä kulhollinen punaista hyytelöä.

Me aikuiset taisimme syödä viikon aikana liikaa – vaikka kohtuuteen kaikessa opettelen, oli ihan mahdotonta noudattaa esimerkiksi sääntöä, että olisin jättänyt jälkiruuan yhdeltäkään aterialta väliin. Ruokasalin takaosassa kaukana noutopöydistä oli alue, joka oli merkitty vain aikuisille. Siellä oli vähän hiljaisempaa koska lapsettomia pariskuntia ei hotellissa juurikaan ollut. Tuolitkin olisivat olleet pehmustetut.

Loman jälkeen luin jostakin vanhasta naistenlehdestä Anna-Leena Härkösen kolumnin all-inclusive lomastaan. Se ei ollut kovin mairitteleva. Itsellä jäi vähän sekavat tunnot. On tavattoman helppoa, kun ei tarvitse miettiä, missä lomalla syödään. Seisovasta pöydästä on mukava syödä välillä, koska silloin on tilaisuus maistella sellaisia ruokia, joita muuten ei välttämättä tulisi tilanneeksi. Erityisesti kuopus on varsin ennakkoluuloton, mutta jos tilaisi listalta, helposti pitäytyisi niissä lasten listojen ranskikset + kananuggetit linjalla. Pienessä lomakohteessa, jollainen Playa Taurito on, jossa ruokapaikkavaihtoehtoja ei edes olisi kovin montaa, on hyvä, että ruokailut on maksettu ennakkoon. Mutta sitten taas kertakäyttömukista tarjoillusta drinkistä puuttuu kyllä ihan kaikki hohto eikä sillekään ollut vaihtoehtoja…

Kokonaisuudessaan loma oli onnistunut. Seuraavalla kerralla jonnekin muualle.

Read Full Post »

Pellavaa

Melko pian H&M Homen ilmaantumisen jälkeen minäkin luin monesta blogista kivipestyistä pellavapussilakanoista. Yritinpä niitä sieltä tilatakin, mutta jostain syystä ko. verkkokaupan ja omani logiikan välillä oli joku gappi, enkä onnistunut. Niinpä unohdin asian kunnes ketju avasi Home myymälän Aleksille. Muistan kuinka sinne poikien kanssa kesäloman lopulla menimme ja jännityksellä asettelin magneetteja ostoslistalle ja jonotin vain kuullakseni ettei pellavapussilakanoita oikeasti ollutkaan myynnissä. Tuu ensi viikolla uudestaan kattomaan. Mitään varauksia ei tietenkään otettu, puhumattakaan että olisivat soittaneet perään.

En mennyt. Vierähti melkein puolitoistavuotta. Viime loppusyksystä helmenharmaat pussilakanat hankin. Olin lukenut, että pellavalakanat ovat helteellä viileät ja pakkasilla lämpimät. Minä olen nukkuessani hyvinkin lämminverinen ja ensimmäisenä yönä hikosin armottomasti. Seuraavaksi yöksi vaihdoin sisälle ohuimman mahdollisen peitteen ja toimi hyvin. Kesällä käytän pelkkää pussilakanaa. Pellava tuntuu ihanalta ihoa vasten. Ihastus pellavaisiin pussilakanoihin on herättänyt mielenkiinnon muidenkin valmistajien tarjontaan. Niitä löytyisi Balmuirilta.

20120715-162849.jpg
Ihania värejä, mutta hinta (169 €) pussilakanasta on yli kipupisteeni. IRL en ole Balmuireja edes nähnyt, niitä ei ole Tapiolan Stockalla, mielenkiintoista olisi verrata niitä H&Mn vastaaviin. Balmuirit ovat myös kivipestyä pellavaa.

Edellisellä Ikea reissulla huomasin, että myös sinne oli tullut pellavalakanoita. Yksivärisissä olit kivat narut:

20120715-161455.jpg
Ja sitten oli myös raikas palloprintti:

20120715-161607.jpg
Hinnat olivat viidenkympin luokkaa. Pellava ei ollut kivipestyä.

Pellavalakanoita huomasin myös Pentikilllä. Ihana tummanharmaa miellytti kovasti, mutta vähän epäilyttää, tulisiko pitäisikö ne mankeloida, kangas kun ei ollut kivipestyä vaan tavallista. Pentikin pussilakana maksaa 69€ ja tyynyliina taisi olla 16€.

Read Full Post »

IRL

Toissapäivänä sain tilaisuuden puolipäiväretkeen Helsinkiin omassa seurassani. Minulla oli mielessä pari täsmäkohdetta: Stockan ale, H&M Home, Marimekon ale. Yhtä hukkareissut kuin pari päivää aiemmin Tampereen Finlaysonin myymälä, josta oli luullut löytäväni Finlaysonin verkkokaupassa edelleen myynnissä olevia alekankaita. Niinpä minulle jäi aikaa kävellä tavallisuudesta poikkeavia reittejä ja etsin Tikaun myymälän tavoitteena nähdä HAAVE, Klaus Haapaniemen suunnittelema Bombroo-matto. Tikaun verkkokaupasta olin huomannut, että tämä vihreä olisi tarjolla puoleen hintaan:

20120715-153125.jpg
En oikeasti kuvien perusteella osannut päättää, olisiko harmaa sittenkin enemmän makuuni:

20120715-153555.jpg
Kuvat Tikaun sivuilta

Pienen etsiskelyn jälkeen löysin puodin. Matot näyttivät aivan erilaisilta oikeassa elämässä. Huovutettu villapohja oli sellainen valmiiksi likainen luonnonvalkoinen, ei yhtään minun makuun. Ja harmaaksi luulemani väritys olikin oikeastaan liila.

Ei minulla paikkaa Bombroolle olisi ollutkaan.

Sen sijaan mustapohjainen Brum brum oli aivan ihana:

20120715-154203.jpg

On vaan autokuosisten sisustusasioiden aika meidän perheessä jo ohi.

Read Full Post »

Older Posts »