Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2008

Esseita ja joustoja

Olen saanut selvitettyä jatko-opintoihin liittyen kaksi asiaa. Ensinnäkin monografian ja artikkeliväitöskirjan lisäksi on olemassa vielä kolmas väitöskirjatyyppi, joita tehdään ainakin Helsingin kauppakorkeakoulussa: esseeväitöskirja. Esseet ovat siis sellaisia, jotka myöhemmin, väitöskirjan julkaisemisen jälkeen voitaisiin julkaista tieteellisissa julkaisuissa.  Toiseksi olen selvittänyt sen että, jatko-opiskelupaikkani ei ole Helsingin kauppakorkeakoulu. Uusien 1995 voimaan tulleiden sääntöjen mukaan sinne halutaan ensisijaisesti päätoimisia jatko-opiskelijoita eikä minulla ainakaan vielä tässä vaiheessa ole sellaiseksi halua. Ja kun tietojärjestelmätieteen jatko-opiskelupaikkoja on 1, tuntuisi hukkaanheitetyltä ajalta edes hakea sitä.

 Alan ymmärtää paremmin miksi pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset hakeutuvat jatko-opintoihin maakuntien yliopistoihin. Niihin ei varmasti saataisi HKKK:n säännöillä yhtään jatko-opiskelijaa, joten joustavampaa mahdollisuutta on matkojen vastineeksi tarjottava.

 

On varmasti ihan ok linjata jatko-opiskelu kokopäivätoimiseksi opiskeluksi, tutkijakouluiksi. Ja on hienoa, että sitten on toisen linjan valinneita tiedekorkeakouluja/yliopistoja, sillä kaikista jatko-opiskelijoista ei ole tutkijoiksi eivätkä kaikki edes halua jatko-opiskelemaan sen vuoksi että tähtäimessä olisi tutkijan ura. TKK:n linja, ainakin jatko-opinto-oppaan mukaan on vähän sallivampi tähän.  Mielenkiintoista nähdä, mitä 2009 aloittava Innovaatioyliopisto tuo tähän.

 

Read Full Post »

Pilvipisaroita

Kevään kolmas jatko-opintoseminaari takana. Uutuudenviehätys oli poissa, tällä kertaa tiesin jo kuvion. Kuuntelimme kolme seminaariesitelmää, yksi siltagradusta, kaksi väitöskirjaan liittyen. Kun aiheet eivät minusta vaikuttaneet tärisyttävän mielenkiintoisilta, ajatukseni läksivät välillä harhailemaan, mutta kyllähän iltaan mahtui paljon hyödyllistäkin.  Mm. vertailu mikä on keskeisin ero gradun ja väitöskirjantekoprosessissa: gradu lähtee liikkeelle faktoista, listoista, raamituksesta. Näin ei väitöskirjassa tehdä, vaan siellä tavoitteena on kyseenalaistaa näitä listoja; sanoa jotain niille, joiden tutkimukseen viittaa, ja näin tuottaa tieteellistä kontribuutiota. Vinkki oli myös, että älkää lukeko oppikirjoja vaan tieteellisiä artikkeleita tai muita tieteellisiä julkaisuja. Oppikirjat kun ovat täynnä niitä listoja. Linkkivinkkinä muistutettiin google scholarista, mutta kun kokeilin sitä muutamilla oman kiinnostuksen aiheilla, olisi artikkelin lukeminen vaatinutkin jo sitten luottokortinnumeron…

Illan aikana keskusteltiin myös pitkittäistutkimuksesta, piirreteorioista (jotka ovat kuulemma vanhanaikainen tapa tutkia ja selittää maailmaa, kun ei ole oleellista tietää millaisia piirteitä on esimerkiksi tiimiyrittäjällä vaan olennaisempaa on ymmärtää miten tiimiyrittäjä toimii ja käyttäytyy), eetoksesta, yrittäjämäisestä opiskeluotteesta ja siitä miten se ilmenee opiskelijoissa.  Taisinpa sohaista jotain muurahaispesää kun kyseenalaistin, että aina ei opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kasvattaminen ole linjassa koulutusohjelmien budjettitavoitteiden kanssa.   

Kirjoitin ylös myös seuraavaa: liiketalouden tutkimuksessa on yleensä päätettävä tarkastellaanko:
 – reaali- vai rahaprosessia
 – poikkileikkausta vai pitkittäisilmiötä (siis tilannetta vai muutosta)
 – yksilöä vai yhteisöä

Illan lopuksi kysyin pidemmälle edistyneeltä, miten hän oli päätynyt väitöskirjan aiheeseensa. Olin vähän pettynyt kun hän kertoi, että tutkimuksen aihe oli ollut hänelle selvä alusta saakka ja se oli pohjautunut suoraan hänen aiempaan opiskeluunsa.  Ei kai se kaikille voi niin mennä, vai voisiko esimerkiksi tutkija, joka on väitellyt näinkin runollisen kuuloisesta aiheesta kuin ”Pintajännitystä alentavien ja veteen liukenemattomien yhdisteiden vaikutus pilvipisaroiden muodostumiseen” tietää jo ihan alusta asti, että nimenomaan pilvipisaroiden muodostumisen tutkimenen on se minun juttu. Em. aihe ei liity eiliseen seminaariin vaan huomasin sen Hesarin ”Väitöksiä” palstalla vähän aikaa sitten. Pilvipisaroita sen sijaan tuli eilen rajusti maahan saakka, olin unohtanut kuinka voimallista kevätsadekin voi olla.

Väitöskirja-analyysi tehtävä ei ole edennyt. Eniten olen käyttänyt aikaa mielenkiintoisten väitöskirjojen etsimiseen.  Mahdollisista kandidaateista olen lukenut tiivistelmät ja kiitokset.  Jälkimmäinen on yleensä ollut minusta mielenkiintoisempi luettava, erityisesti se viimeinen kappale, jossa muistetaan niitä kaikkein läheisimpiä. Eikö kuulostakin kaunilta kun äiti kirjoittaa acknowledgementien lopuksi ”I hope that dedicating this thesis to you, <names of the children> will help you to understand the importance of education, whatever you decide to do in your life!”

Read Full Post »

Punaisissa valoissa

Tänä aamuna punaisissa valoissa minä keksin sen: minä haluan väitellä itsepalvelusovelluksista. Onko se tosiaan totta mitä edellisessä elämässä väitin, että itsepalvelulla saa parempaa palvelua halvempaan hintaa? Miten sitä palvelun absoluuttista hyvyyttä mitataan? Mitkä ovat itsepalvesovellusten ongelmia? Miten ne liittyvät sovellusten käytettävyyteen ja käyttöliittymiin vai liittyvätkö mitenkään? Millaiset itsepalvelusovelukset ovat sujuvia? Onko sillä miten  liiketoimintaprosessin määrittely on tehty vaikutusta itsepalvelusovelluksen ”hyvyyteen”?  Onko erityisiä toimintoja, joihin itsepalvelu sopii erityisen hyvin? Jos on, miten organisaatio osaa ne tunnistaa?  Milloin on järkeä ”ulkoistaa” palvelu asiakkaalle itsepalvelusovelluksella sen sijaan että asiakas saisi ”oikeaa” palvelua? Riippuuko tämä kenties jollakin tapaa asiakkaasta?  (Äh viimeinen menee jo vähän liian lähelle itsestäänselvyyttä…) Miten palveluntarjoajan pitää itsepalveluprosessi mallintaa onnistuneesti? 

Alkuinnostukseni aiheesta on melkein hurmuksellista, myönnän että siihen kyllä osaltaan vaikutti se, että tänä aamuna oli  aurinkoista ja kaunista, takapenkin Kuningas EI oli poikkeuksellisen yhteistyöhaluinen ja radiostakin sattui tulemaan Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta.

En tiedä vielä oikeasti, kantaisiko itsepalvelusovelluksiin liittyvä tutkimusideani koko prosessia. Voihan olla että aihetta on jo akateemisesti pureskeltu vaikka kuinka paljon. Mutta mahdollisen aiheen keksiminen antoi minulle uskoa kahdessa asiassa: ensinnäkin että minä haluan ja tahdon ryhtyä jatko-opiskelijaksi. Ja toiseksi, kyllä minun tutkimustieteenala on tietojärjestelmätiede.

Jälkimmäiseen havaintoon päädyin väitöskirja-analyysitehtävän avulla. Olen tällä viikolla lukenut kahta väitöskirjaa. (en millään muotoa ole niitä vielä analysoinut…). Kumpikin on kauppatieteen tutkimus. Toinen on kirjoitettu suomeksi yrittäjyydestä, minulle kovin, kovin vieraalle tuntuvaa akateemista tekstiä, jossa en oikein päässyt juonesta kiinni  ja toinen englanniksi tietojärjestelmätieteestä, josta akateemisuudesta huolimatta pystyi löytämään jotain konkreettista , joka  lomittuu ajatuksissani  aikaisimpiin kokemuksiini.

Kirjoitettu 2.4.2008

Read Full Post »

Atlantin yllä

Olen lentänyt ensimmäisessä luokassa kerran. Ihan oikeasssa Jumbojetin ensimmäisessä luokassa, sellaisessa, jossa tuolit liukuvat tilaviksi vuoteiksi, nyppyisten akryylivilttien sijaan matkustaja saa hohtavanvalkoisen untuvapeitteen ja aamiaisellakin jaetaan ensiksi menu, josta tuoreet karhunvatukat luonnonjugurtin ja vastapuristetun appelsiinimehun kanssa valitaan jos pekoni, munakas ja paahtoleipä ceylon teen kanssa tuntuvat jotenkin tunkkaiselta tavalta aloittaa uusi päivä. Eikä tämä first class sakki muuten päätä matkaa samasta poistumisputkesta muun ekonomi- ja business-rahvaan kanssa vaan kentälläkin on vielä ihan oma exclusive -palvelu. Portaiden sijasta koneesta poistuttiin jollain nosturin tapaisella ja terminaalin vaihtoa Heatrowssa ei tarvinnut jonotella busseissa vaan matka hoitui yksityiskuljettajan ohjaamassa pikkuautossa ohi kilometrien mittaisten turvatarkastusten . Atlantin ylityslennon ykkösluokka on joitain ihan muuta kuin verhon eristämät business-rivit Helsinki-Tukholma -lennolla.

Kerran elämässä kokemusten joukkoon tuo helmikuussa 2004 lennetty puolikas San Francisco – Heathrow lennosta varmaan jääkin, sillä vaikka saisin seitsemän oikein lotossa, en investoisi omia rahojani pikkuauton hintaa puolen vuorokauden luksuskohteluun. Enkä usko, että tulen ennen eläkeikääni olemaan sellaisessa asemassa että työnantajani pitäisi aikaani ja hyvinvointiani niin arvokkaana, että virkistyneenä matkan jälkeen herääminen olisi kymmenen tuhannen euron arvoista.

Ensimmäiseen luokkaan päädyin pyörtymällä jossain kalliovuorten yläpuolella. Tunsin itseni huonovointiseksi keskipenkkien ahtaudessa ja ajattelin, että jos vähän jaloittelen hakemalla appelsiinimehua oloni paranisi. Muistan kuinka ojensin käteni appelsiinimehua kohti samalla kun maailma musteni silmissäni. Seuraava muistamani asia olikin se kun makasin happinaamari kasvoillani lentokoneen lattialla ystävällisen äänen kysellessäni vointiani. Loppumatkan nukuin suloisesti hohtavanvalkean untuvapeitteen alla ensimmäisen luokan tilavassa vuoteessa.

Edellinen ei suinkaan ole ollut lähellekään mieleenpainuvinta, mitä äitiys on elämääni tuonut.

Read Full Post »