Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2011

Mistä olisin kirjoittanut.

Jos olisin kirjoittanut blogia kymmenen vuotta sitten olisin kirjoittanut sukulaisille ja ystäville kuulumisia Kaliforniasta. Viikonloppuretkistämme lähiseuduilla, piknikeistä Sonoman ja Napan viinitiloille, pyrähdyksistä San Franciscoon ja joskus vähän kauemmaksikin. Liittänyt mukaan lähiympäristöstä näpsittyjä valokuvia, jotka olisi otettu ensimmäisellä digitaalikamerallamme, johon olimme hankkineet huikean 16 Mb:n kokoisen muistikortin. (Vieläkin muistan, että muistikortti maksoi 100 dollaria. Pitkään kameroihin ja muihin laitteisiin tuli hankittua sen kokoinen muistikortti, jonka sai satasella.) Blogia olisin kirjoittanut kotona modeemilla toimivalla Internet-yhteydellä, joka silloin ei tuntunut laisinkaan hitaalta. Muita blogeja olisin saattanut lukea töissäkin.

Olisin varmaan välillä laittanut mukaan juttua ruuista, joita söimme tai kokkailimme. Perjantai-iltojen take-outeista joka olivat  useimmiten joko pizza,  kiinalaista tai meksikolaista. Kertonut, mitä Ben&Jerry makuja olen syönyt (Phish food, From Russia with Buzz, Grule Britannia…) Ehkä joskus olisin laittanut kuvia ystäviemme luona syödyistä ihanista illallisista, ihan varmasti ainakin formula 1 brunsseista, joita vuorotellen isännöimme.

Välillä olisin varmasti kertonut jostakin only in America -sattumuksesta  – esimerkiksi siitä, kun sain vakuutusyhtiöltä heidän virheensä vuoksi maksusitoumuksen kemoterapiaan (chemotheraphy). En kuitenkaan huutokaupannut sitä eBayssä, niin kuin työkaverini  nokkelasti ehdotti, vaan yritin puhelimessa saada sen korjatuksi siinä kuitenkaan onnistumatta.  Ainoastaan lääkäri voi pyytää oikaisuja maksusitoumukseen, ei vakuutettu itse. Vieläkin muistan turhautumiseni tason tuon puhelun jälkeen kunnes ajattelin, että onko jossain syöpäpotilas, joka on saanut maksusitoumuksen valohoitoon (phototeraphy). Ei mahda naurattaa.

Olisin saattanut välillä kertoa edistymisestäni autoilijana. Tuolloin ajelin Santulla, hopealla new beetlellä, jonka kukkamaljakossa oli oranssi gerbera. Santtu sopi paremmin Kaliforniaan kuin Suomeen, 14 cm maavara oli lumikeleissä jokseenkin riittämätön eikä takapenkille olisi mahtunut kahta lastenistuinta. Santtu on viimeinen autoni, jolla on ollut nimi.

Joskus olisin varmaan laittanut kuvia keramiikkatöistäni. Vietin torstai-illat ja lauantai-päivät läheisellä kansalaisopistoa vastaavalla rec centerillä, jonka tiloissa toimi upea keramiikkastudio.  Lapsettomana oli mahdollisuus käyttää omiin harrastuksiin noin paljon aikaa.

Aika täsmälleen näinä aikoina kymmenen vuotta sitten blogi olisi muuttunut avoimesti vauvanodotus-blogiksi. Joku päivä olisin liittänyt blogiin ultrakuvan esikoisesta isovanhempien ihasteltavaksi. Oikeasti lähetin kuvan faksilla, jollainen meillä oli kotona . (Onko missään enää nykyisin fakseja?) Ihan oikeastikin kymmenen vuotta sitten kirjoitin raskauspäiväkirjaa, tosin kynällä “The pregnancy journal” nimiseen opuksen, jonka yllätyksekseni löysin äsken kirjahyllystä. Sen mukaan tasan kymmenen vuotta sitten oli raskauspäivä 127. Tuon päivän kohdalle olin kirjoittanut painoni (136 ei sentään kiloa vaan paunaa) ja merkinnässä kerroin, että puuskutan jo lyhyen kävelyn jälkeen ja aina väsyttää. Viikonloppuisin nukuin päiväunia…

En kaipaa raskausaikaa ja olen äärettömän onnellinen lapsistamme, jotka nykyisin nukkuvat vallan mainiosti läpi yön, osaavat useimmiten pukea päälleen itse ja esikoinen nälkäisenä jopa löytää jääkaapista syötävääkin itselleen.

Kymmenen vuotta sitten oli mielenkiintoinen elämänvaihe mutta mieluusti elän tätä hetkeä

Mainokset

Read Full Post »

Haaveiluja

Olen haaveillut uudesta televisioita olohuoneeseen. Sellaisesta, jolla pystyisi katsomaan suoraan YleArenan ja miksei muidenkin netistä löytyvien palveluiden tallenteita. Esimerkiksi tällaisesta:

Eilen minulla oli 20 ylimääräistä minuuttia  ja käytin sen piipahtamalla keskustan Stokkan Argos hallin kahviaiheisessa myyntinäyttelyssä.  Olisiko televisiota mukavampi  vaihtoehto sijoittaakin kahvikoneeseen, joka napin painalluksella jauhaa pavuista kahvia ja tekee kuppiin automaattisesti miehelle espresson ja minulle latten?

Niinhän se on, että elämä on valintoja täynnä.

Read Full Post »