Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Lapset’ Category

Sopivasti ennen joulukuun alkua sain ihastuttavan joulukalenterin äidin adventtipaketissa:

20121206-075911.jpg
(Kiitokset – ensimmäinen luukku avattiin asiaankuuluvasti viime lauantaina, nyt onnettomien sattumusten syystä = vatsatauti ollaan vähän jäljessä, mutta tilanne korjataan ensitilassa.)

Minä en ole ollut koskaan niitä äitejä, jotka askartelevat lapsilleen hienoja joulukalentereita. Samasta lähteestä mistä äidin advettipaketti tuli, kuopuksen syntymävuonna esikoinen sai ihanan pakettikalenterin ja sain ajatuksen, että entäs jos tänä vuonna minäkin. Niinkin varhain kuin 29.11. kävin täsmäiskulla Tigerissa hankkimassa pikkupakettien täytteitä mutta erinäisistä syistä varsinainen kalenteriaskartelu jäi 1.joulukuuta aamuun. Mutta sentään puolet paketeista on jo kasassa ja tälläiseltä se näyttää:

(Paitsi että ei näytäkään, tämä WordPress appi ei anna minun lisätä enää kuvia)

Omaa kalenteriaskartelua hienommat saavutukset ovat poikien versiot. Esikoinen toteutti kuopukselle Skylanders Giants -kalenterin ja kuopus äidille runo- ja Hama -helmikalenterin, jonka ensimmäisen luukun runo on ihana ja paljastaan esikoisen kalenteriaiheen ohella sen, mikä tänä vuonna alakouluikäisten poikien joukossa pop ja hip sekä coolia.

(Seuraavaksi julkaisen tämän postauksen keskeneräisenä ja toivon, että saan loput asiaan kuuluvat kuvat lisättyä editoimalla postausta ilman että tarvitsee enää lisätä näitä prosessikommentteja.)

20121206-082837.jpg

Tässä siis esikoisen kuopukselle tekemä kalenteri:

20121206-083026.jpg

Tästä paljastuu kuopuksen tekemän kalenterin muoto: (sydäntäni erityisesti lämmitti teksti äiti nro 1, mutta hetkessä tajusin että jo seuraavana päivänä olenkin jo kakkonen ja jos kalenteriaskarteluinto jatkuu aattoon saakka, viimeisessä luukussa olenkin sijalla 24;-)

20121206-083533.jpg

Tässä universaali adventtiajantervehdys kaikille, jotka tänne päätyvät:

20121206-084303.jpg

Read Full Post »

Tänä aamuna kuopus kysyi minulta, haittaako se kun laitoin sen tyhjän flush&go vessapaperirullan vessanpönttöön.

Verenpaineeni nousi ja kiihdyin ja vastasin pontevammin kuin oli tarpeen, että kyllä haittaa. Meillä ei osteta maailman typerintä keksintöä, vessanpönttöön heitettäviä vessapaperirullan hylsyjä. Meidän vessapaperirullien pohjat ovat ihan tavallisia pahvisia ja niiden paikka on roskiksessa, mökillä ne poltetaan. Ja samasssa yhteydessä valistin kuopusta, että ylipäätään vessanpönttöön ei saa ikinä laittaa mitään muuta kuin varsinaisiin pönttöasiointiin liittyviä tuotoksia, muuten meidän viemäriputket menevät tukkoon, onko selvä?

Jos oltaisiin Ameriikassa, harkitsisin jo flush&go vessapaperiyhtiön haastamista oikeuteen harhaanjohtavasta mainonnasta sekä sunnuntai-aamun mielenrauhani häiritsemisestä. Mutta kun ei olla, niin purnaan asiasta blogissani sekä äänestän lompakollani. Lopuksi annan vielä tuotekehitysidean flush&go-yhtiölle: Entäs jos keskittyisitte keksimään vessapaperirullan, joka toimisi tykkänään ilman hylsyä. Sitä odotellessa olisi tuplasti flush&go mainoksia pontevamman kampanjan paikka, jossa kansaa valistettaisiin ettei pönttöön heitellä mitään ylimääräistä.

Read Full Post »

Minulla oli ehjä, beessi lapsuus. Termiin törmäsin kun eilisiltana luin SÄn bloggauksen ja sitä kautta Lindan blogikirjoituksen Pionin kommentteineen.

Ehjä, beessi lapsuupsuuteni jatkui vahvasti Annika eikä Peppi linjalla nuoruuteen ja aikuisuuteen; nyt huomaan olevani keski-ikäinen täti, sellainen joita Stockmannin myyjät teitittelevät, enkä sitä enää pidä ollenkaan huonona. Beessinharmaan elämäni lähinnä peppiyttä ollut tapahtuma on ehdottomasti Piilaaksoon muutto työn perässä 90-luvun puolivälissä, joka oli samalla ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle. Suomi oli opiskeluaikanani 80-ja 90-luvun vaihteessa hyvin toisenlainen kuin nyt, vain harvat hakivat ja pääsivät opiskelijavaihtoon ulkomaille, Suomi ei kuulunut EUhun, lentomatkustaminen oli kallista, kaupoissa ei myyty fetajuustoa eikä aurinkokuivattuja tomaatteja. Onneksi maailma muuttuu.

Johtuu varmasti beessistä lapsuudestani, että olen hyvin turvallisuushakuinen. En ole koskaan ollut työssä kovin pienessä yrityksessä, en ole koskaan kuvitellut ryhtyväni yrittäjäksi. Piilaaksovuosina olin muutamassa start upin haastattelussa, mutta vaikka tilaisuus olisi ollut, en kuitenkaan vaihtanut työnantajaa. Harkitsen asioita. Joskus niin pitkään, että tilaisuus ehti mennä jo.

Omille lapsilleni haluan ehdottomasti beessin lapsuuden ja parhaani yritän, että se toteutuu. Meillä on paljon arjessa sääntöjä: läksyt on tehtävä ennen kuin saa lähteä kavereiden kanssa ulos, harrastuksiin on sitouduttava koko lukukaudeksi, arkiaamuisin aamupalaa ennen on puettava päivävaatteet, pelipäivä on kerran viikossa, kokeisiin on luettava, sängyssä on oltava tiettyyn aikaan mennessä, arkena ei saa syödä karkkia, ruokapöydässä pitää pyytää kauniisti, kiitos on muistettava sanoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään… Mutta tottavie toivon, että omista lapsistani tulisi vähän minua rohkeampia, jos nyt Astrid Lindgren linjalla jatketaan niin Eemeleitä tai vaikka Katto-Kassisia.

Aina ei oe ohan yhtä tiukkaa, Saa meilläkin sentään lomalla aamupalalla lukea:

20120718-191020.jpg

20120718-191048.jpg
Jep, päällä tietysti yöppärit.

Ihan Ellun kana meininkiä meillä oli, kun maltoin olla kieltämättä poikia juoksemasta rannalla vaikka päällä ei ollutkaan uimapaidat ja housut:

20120718-194315.jpg

20120718-194343.jpg

20120718-194410.jpg

Read Full Post »

Playa Taurito

Vietimme juhannusviikon perhelomaa Gran Canarian korvessa, mutkaisen tien melkein päässä, Playa Tauritossa. Helppo pakettimatka, jossa lentojen, hotellin ja lentokenttäkuljetusten lisäksi matkan hintaan sisältyi päivittäinen vapaa sisäänpääsy kahden hehtaarin kokoiseen vesipuistoon sekä kaikki ruokailut juomineen. Meidän ensimmäinen kokemus all-inclusive matkailusta. Ei voisi matkailu lasten kanssa olla helpompaa!

Taurito on pieni sola karujen vuorten välissä. Keskellä laaksoa rannan jatkona on ensin vesipuisto (14 liukumäkeä, merivettä) sitten huvittelualue, jossa ainakin minigolf, pieni keilarata, tenniskentät, esiintymislava ja pieni kaktuspuisto ja päätteeksi bussipysäkki. Reunoilla oli saman ketjuun kuuluvia isoja hotelleja, joista neljästä oli helppo pääsy rannalle ja laaksoon ja parista ylempänä olevasta himpun hankalampi. Me olimme vesipuiston kohdalla olevassa lapsiperheille suunnatussa Lago Tauritossa.

Etukäteen olin lukenut Trip Advisorista komentteja hotellista ja niistä muodostunut mielikuva osoittautui varsin totuudenmukaiseksi eli Lago Taurito on vähän jo käytössä kulahtanut kolmen tähden paikka, ruoka kelvollista mutta alkaa pitemmällä lomalla toistaa itseään, vesipuistossa mukavasti liukuja, mutta saattaa kesäviikonloppuisin olla täynnä paikallisia, iltaisin ohjelmaa kaikille. Ruokaravintolaa lukuunottamatt juomat tarjoillaan kertakäyttömukeista. Ihan itse päättelin, että paikka on varmasti poikien mieleen mutta sen verran kaukana kaikesta muusta, että viikkoa enempää ei siellä aikuinen viihdy.

Vesipuisto oli mahtava. Kesäaikaan Kanarialla on tavallisestikin lämmintä, mutta tosi lämmintä silloin kun Kalima-tuuli Saharasta toi lisälämpöä (ja pilviä) niin että minäkään en altaissa tottavie hytissyt. Talvisaikaan voisi olla toisin. Viikolla puistossa oli hyvin tilaa ja kaikissä liukumäissä oli vahdit pitämässä huolen siitä että homma toimii turvallisesti. All-inclusive pakettiin sisältyi limut myös vesipuiston alueella niin että sinnekään mennessä ei tarvinnut olla mukana rahapussia. Etukateen olin lukenut, että vesipuiston aurinkotuolit ovat maksullisia. Ei niistä kesäaikaan maksua peritty, ellei halunnut muoviselle tuolille myös patjaa.

Vesipuiston lisäksi pojat kokeilivat tennista lasten tenniskoulutunnilla, pelasivat minigolfia ja pingistä ja keilasivat. Tai pulikoivat hotellin uima-altaassa, joka minusta näytti epämääräisen likaiselta. Kävimme uimassa myös meressä. Sielläkin vesi oli varsin lämmintä.

Ruokailut toistuivat samanlaisella kaavalla. Ruokasali oli iso ja hälyisä, tunnelma vähän kuin isossa koulun ruokalassa mutta ruoka oli toki paljon parempaa, oikeasti ihan hyvää. Lounaalla ja päivällisella oli espanjan tyylinen salaattipöytä (jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, säilykeparsaa, oliiveja, paprikaa), vaihtelevia kylmiä ja lämpimiä ruokia, pizzaa suoraan uunista, pastaa, ranskiksia, kanarian perunoita, paistettua kalaa ja lihaa parilalta. Jälkiruokana jäätelöitä, leivoksia, hedelmiä. Juomina oli limuja, olutta ja viiniä, joista rose oli tosi pahaa mutta puna- & valkoviini ok. Ruokailu ei ollut varsinaisesti tunnelmallista, mutta viihdykettä minulle toi katsoa, mitä pojat, erityisesti ennakkoluulottomampi kuopus valitsi lautaselleen. (Olisi pitänyt kuvata enemmän että muistaisin). Mieleeni jäivät karpparin aamiainen (lautasellinen salamia ja kinkkua), lautasellinen kokonaisia katkarapuja (ne oli taitavasti kalastettu paellasta) sekä kulhollinen punaista hyytelöä.

Me aikuiset taisimme syödä viikon aikana liikaa – vaikka kohtuuteen kaikessa opettelen, oli ihan mahdotonta noudattaa esimerkiksi sääntöä, että olisin jättänyt jälkiruuan yhdeltäkään aterialta väliin. Ruokasalin takaosassa kaukana noutopöydistä oli alue, joka oli merkitty vain aikuisille. Siellä oli vähän hiljaisempaa koska lapsettomia pariskuntia ei hotellissa juurikaan ollut. Tuolitkin olisivat olleet pehmustetut.

Loman jälkeen luin jostakin vanhasta naistenlehdestä Anna-Leena Härkösen kolumnin all-inclusive lomastaan. Se ei ollut kovin mairitteleva. Itsellä jäi vähän sekavat tunnot. On tavattoman helppoa, kun ei tarvitse miettiä, missä lomalla syödään. Seisovasta pöydästä on mukava syödä välillä, koska silloin on tilaisuus maistella sellaisia ruokia, joita muuten ei välttämättä tulisi tilanneeksi. Erityisesti kuopus on varsin ennakkoluuloton, mutta jos tilaisi listalta, helposti pitäytyisi niissä lasten listojen ranskikset + kananuggetit linjalla. Pienessä lomakohteessa, jollainen Playa Taurito on, jossa ruokapaikkavaihtoehtoja ei edes olisi kovin montaa, on hyvä, että ruokailut on maksettu ennakkoon. Mutta sitten taas kertakäyttömukista tarjoillusta drinkistä puuttuu kyllä ihan kaikki hohto eikä sillekään ollut vaihtoehtoja…

Kokonaisuudessaan loma oli onnistunut. Seuraavalla kerralla jonnekin muualle.

Read Full Post »

Tänään ihanalle intiaanikesälauantaille sattui Espoo-päivä. En minä sitä ollut ennakkoon huomannut vaan ihan sattumalta tänä aamuna.  Koko päivälle oli tarjolla ilmaista ohjelmaa upeassa säässä.

Aloitimme aamun olemalla klo 10 geologisessa tutkimuskeskuksessa. Pojilla oli mukana pussillinen lähiympäristöstä kerättyjä kiviä, joiden tunnistamisessa autettiin. Lapsille oli tehty hieno suunnistusrata, jonka selvitimme. Kiireellä palasimme kotiin vähän ennen puolta päivää, niin että esikoinen ehti jalkapalloturnaukseen naapurikaupunkiin.

Kuopus sai valita, pyöräilemmekö Emmaan vai Tarvaspäähän. Menimme Emmaan ja minulle siellä esiteltiin kello- ja leikkikalumuseon lempparit. (Kuopus on päiväkotivuosina vieraillut lähes jokaisessa Emman näyttelyssä toisin kuin me vanhemmat.) Emmasta matkamme jatkui TUPpiin, jossa vietettiin Honka-päivää. Makkaran ja mehun lisäksi kävimme jalkapallorasteilla ja selvitimme, että kuopuksen veto lähtee 46 km tuntinopeudella.

Tupista pyöräilimme kotiin ja vaihdoimme kulkupeliksi oman auton ja suuntasimme Keilaniemeen. Jonotimme Fortumin katolle Angry Birds tunnistukseen ja sen jälkeen kävelimme rantabulevardia pitkin Nokian pääkonttorille. Kaikki loput kierrokset pääkonttorin sisällä olivat valitettavasti jo täynnä, mutta me kuvautimme itsemme Varttiin ja kävelimme miljoonaveneiden laiturilla upeassa säässä, hyvillä mielin.

Kun ajoimme takaisin kotiin, pohti kuopus takapenkillä ääneen, tämä vuosi on kyllä paras vuosi ikinä. Minä odotin jännityksellä jatkoa ja sitähän seurasi.  Minä olen oppinut ajamaan polkupyörällä. Ja heittämään virvelillä ja uimaan. Ja tämä Espoo-päiväkin oli paaaljon mukavampi kuin mitä ajattelin.Tullaanhan ensivuonnakin!

Niinpä. Pitäisiköhän merkitä oikein kalenteriin.

Fortumin katolta risteilylaiva ja Tallink Hernesaaressa.

Angry Birds bongailija

Miljoonavenelaituri

Vesitaso

Read Full Post »

Tänä iltana tiedän

Tänään aloitti kuopus koulutaipaleen. Pitkin kesää tuttavat ja sukulaiset kyselivät, jännittääkö koulun alku ja päivittelivät ajan kulumista ja pojan kasvamista. Kuopus joko väisteli kysymyksen tai toisinaan heitti ilmaan vastakysymyksen, pitäisikö jännittää?

Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.

Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…

Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.

Read Full Post »

Kolmannen luokan loppu

Kolmannen luokan loppua juhlistettiin samoilla perinteillä kuin vuosi ja kaksi takaperin: koulun pihalla jaettiin stipendit, kuunneltiin rehtorin ja kuudesluokkalaisten puheet ja laulettiin suvivirsi. Seremoniat kestivät ehkä vähän kauemminkin kuin edellisvuosina, mutta koskaan ennen ei meillä ollut hellesää pihajuhlassa…

Yhteisen osuuden jälkeen siirryimme luokkaan todistustenjakoon. Edellisvuosien suuret riemun tai haikeuden tunteet tilaisuudesta puuttuivat. Luokka ja opettaja jatkavat yhteistä taivalta vielä ensi vuodenkin.

Read Full Post »

Older Posts »