Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Ruoka’

Kinkkupiirakka

Parempi kinkkupiirakka

Eilisillaksi tein kinkkupiirakkaa. Tapojeni mukaan etsin kinkkupiirakkapostauksen täältä blogista ja sieltä olevasta linkistä yritin päästä Olivian sivulle, mutta linkki ei enää toiminukaan. Löysin ohjeen, mutta ihan kaiken varalta kirjoitan sen tänne.

Pohja:
3 dl erikoisvehnäjauhoja
75 g kylmää voita
1 munan keltuainen
1 rkl vettä

Täyte:
2 kananmunaa + valkuainen
3 dl täysmaitoa
200 g raastettua gruyèrejuustoa (emmentalkin käy)
100 g ilmakuivattua kinkkua
10–12 salvianlehteä tai kuivattua salvia

1. Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään vähintään vartiksi.
2. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
3. Sekoita kananmunat, kerma ja juusto kulhossa. Kaada seos pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita salvianlehtiä.
4. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoilua.
20120909-074551.jpg
Tällä kertaa laitoin tuoretta salviaa, koska kesän ruukussa kasvanut sattuu olemaan vielä hengissä. Kauniimpaa se on, mutta oikeastaan maun puolesta pidän enemmän kuivatusta salviasta.

Read Full Post »

Lohtupiirakka

Eilinen, elokuun viimeinen lauantai oli merkattu kalenteriini jo lähes vuosi sitten. Jo viimeisellä lomaviikolla silmäilin netistä tämän vuoden Espoo-päivän ohjelmaa, kuulostelin myös poikien ajatuksia, minne mentäisiin. Emmaan, GTK:lle, Koneen pääkonttorille, ehkä Tarvaspäähän. Olipa illlalle sovittu ystäväperheen vierailukin.

Naulat kurkussa tunne alkoi jo viime keskiviikkona. Perjantai-aamuna tuli nuha. Perjantai- iltapäivänä olin lopen uupunut, mutta kaikki meni vielä syksyn ensimmäisen opetusviikon piikkiin. Kotiin päästyäni käperryin sohvan nurkkaan ja pyysin miestä tuomaan kaupasta ykköslohturuokaani, riisipiirakoita. Torkuin sohvalla ja toivoin että huomenna kaikki olisi toisin. Mutta ei ollut. Espoo-päivän riennot jäivät osaltani tältä vuodelta väliin ja ystäväperheen vierailukin oli siirrettävä.

Vuorokauden lepo auttoi, tänään on jo vähän tolkumpi olo. Lapsityövoiman avustuksella (kuopus keräsi marjat) leivoin Pastanjauhajilta bongatun punaherukka-marenkipiirakan.

Sovelsin ja oikaisin reseptissä vain vähän. Murotaikinapohjan laitoin ilman mitään jääkaappivetäytymistä suoraan sormin paperoituun rengasvuokaan ja marenkiherukkatäytteestä puuttui maissitärkkelys, kun sellaista ei meiltä löytynyt.

Kerrassaan kelpo torttu.

20120826-183514.jpg

Tehdään toistekin. Onnistusikohan pakastetuista herukoista?

20120826-183655.jpg

Read Full Post »

Murupiirakka

Viikon sisällä tein jo kolmannen kerran marjapiirakkaa samalla reseptillä. Mökillä tein piirakkaa mustikoista, kotona täytteessä on ollut punaherukoita. Ohjeen löysin netistä, se on alkuperältään Katariinan Kahvihuoneesta, mutta minä olen jättänyt alkuperäisestä ohjeesta pois rahka-kermaviilikerroksen. Olen tehnyt puolikkaan annoksen piirakkavuokaan, alla oleva ohje on uunipellilliseen.

Marjamurupiirakka (pellillinen)

8 dl vehnäjauhoja
2½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voita

Taikinaan lisäksi:
2 dl maustamatonta jogurttia (tai jotain muuta hapanmaitotuotetta)
1 kananmuna

Täyte:
Reilu litra marjoja

1) Sulata voi kattilassa (maun vuoksi sen pitää olla voita eikä mitään leivontamargariinia). Anna voin jäähtyä.
2) Sekoita kulhossa vehnäjauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda. Lisää jäähtynyt voisula ja sekoita murumaiseksi.
3) Siirrä 1/3 muruseoksesta kattilaan, jossa sulatit voi (ihan turha liata uutta kulhoa…)
4) Lisää muruseokseen (siihen 2/3 määrään, joka on kulhossa eikä kattilassa) jugurtti ( tai piimä, kermaviili tms) ja kananmuna. Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille.
5) Levitä marjat pohjan päälle. Marjoja saa olla reilusti.
6) Lopuksi ripottele muruseos marjojen päälle.
7) Paista 175 C noin 45 minuuttia.

Tarjoile jäähtyneenä vaniljakastikkeen kera.

Read Full Post »

Kesän helpoin salaatti

Kirjoitan ohjeen tänne blogiin niin että jatkossakin muistan tehdä tätä. Helteellä meloni on mainiota syötävää, mutta välillä vähän tylsän makuista. Kun salsan teosta jäi puolikas lime ja yrttimaalla kasvaa piparminttua, keksin sekoittaa salaatin, jota mies meillä on tehnyt ananaksesta.

Hunajamelonisalaatti

1 hunajameloni pilkottuna
Puolikkan limen mehu
Kourallinen piparmintun lehtiä silputtuna

Sekoita ainekset kulhossa, anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Kuvaa ei valitettavasti ole, ehdittiin syödä kaikki ennen kuin kameran hakeminen tuli mieleen.

Read Full Post »

Kaikkea muuta kuin kuiva kakku

Joululomalla oli tilaisuus nähdä pitkästä aikaa ystävää. Kaikkea ehdittiin turista. Hassuja asioita jäi mieleen niin kuin vaikka että ystävä oli etsinyt mehevää sitruunakakun ohjetta. Sellaista, millaista myydään leipomossa.

Loppiaispäivänä järjestelin vierashuonetta. Siellä oli vaikka mitä roinaa. Esimerkiksi jostain lehdestä repäisty kakkuresepti, otsikoitu mandariini-unikkokakku, mutta kun reseptin luki, huomasi, että sitruunaahan siinä oli.  Joten oli ihan pakko kokeilla, millainen ohje oli joskus tullut otettua talteen. Se meni näin:

1 prk säilykemandariineja (suomessa myytäväissä purkeissa paino on 315 g josta mandariineja 175 g)
1 dl paksua turkkilaista jugurttia (minä käytin kermaviiliä)
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl unikonsiemeniä (ohjeessa luki kevyesti paahdettuna, mutta minä laitoin suoraan pussista)
150 g sulatettua voita

Siirappi
Mandariinipurkin liemi, noin 1 dl
1 dl sitruunamehua (minä laitoin yhden ison sitruunan mehun)
1 ½  dl raakaruokosokeria (mitä lienee, aioin laittaa ihan tavallista sokeria, mutta kun se ei riittänyt, käytinkin siirappia)

Tee näin

  1. Soseuta mandariinit, säästä liemi siirappia varten.
  2. Sekoita mandariinisose ja jugurtti.
  3. Vatkaa sokeri ja muna vaahdoksi
  4. Sekoita kuivat aineet keskenään
  5. Yhdistä kaikki aineet taikinaksi.
  6. Kaada 1,5 l vetoiseen pitkulaiseen voideltuun (ja jauhotettuun) kakkuvuokaan ja paista 180 C, 50 minuuttia
  7. Jäähdytä vuoassa ennen kumoamista.
  8. Valmista siirappi keittämällä ainekset siirapiksi noin 10 minuuttia
  9. Kaada hieman jäähtynyt liemi kakun päälle ja anna imeytyä muutama tunti ennen tarjoilua.

Syömme tätä tänään iltapalalla, mutta salaa maistoin jo palan. Minusta oli tosi hyvää.

Lisäys – pojat tykkäsi kakusta kovasti, erityisesti sitruunaisen siirapin mausta. Aamulla mutustelin salaa yhden palan ja analysoin makua lisää. Kakusta saisi sitruunaisemman, jos korvaisi tuon soseutetun säilykemandariinin soseutetulla tuoreella sitruunalla. Soseutettua mandariinia tuli noin 1 dl ja se oli hyvin nestemäistä, saman määrän voisi laitta sitruunaa, luulisin että pari pientä sitruunaa menisi. Mukaan voisi vielä voisi laittaa sitruunankuoriraastetta. Mutta nuo unikonsiemenet kakussa ovat ihania. Ne eivät juurikaan maistu miltään, mutta tuovat ihanaa rapeutta.

 

Read Full Post »

Maailman paras tee?

Aamuni alkaa kupillisella mustaa teetä. Laitan siihen kotona rasvatonta maitoa mutta en koskaa sokeria ja juon sen Teema -mukista.

Teen suhteen olen kokeilunhaluinen.Välillä juon maustettua teetä: pidän sellaisista, joissa mausteet ovat jotakin luonnosta kerättyä kuten kukkien terälehtiä, hedelmäpaloja tai mausteita.  Maustamattomasta perusteestä olen oppinut suosikkini, paras tee tulee Sri Lankasta. Minusta teen pitää olla samalla lempeän makuista mutta kuitenkin vahvaa, ei missään nimessä kitkerää tai vetistä. Poikkesin Thehuone -kaupassa ja kerroin mieltymykseni. Minulle suositeltiin aamuteeksi tätä:

Olin erittäin tyytyväinen, erinomainen perustee. 250 grammaa broken orange pekoe tee puisessa laatikossa maksoi 9 euroa. Ihanalta tuoksuvassa kaupassa pitää piipahtaa uudelleen ja ostaa maistiaiset myös tarkemmin määritellyiltä alueilta tulevista sri lankalaisista teelaaduista. Minulla on muistikuva että Nuwara Eliya alueelta tuleva tee olisi suosikkiani. Olisikohan se maailman parasta teetä?

Read Full Post »

Samppanjakoulussa

Pääsin maistelemaan kuohuviinejä opettajan opastuksella. Paljoa en niitä tunne, osaan lähinnä arvioida juoman makua kriteerilla maistuuko se  minusta hyvältä vai ei. Kuohuviinitietoni ovat rajoittuneet siihen, että tiedän, että on oikea perinteinen tapa valmistaa jaloa kuohujuomaa. Siihen kuuluu käyminen tynnyrissä ja vielä pullossa ja sitten se halpa tapa, jossa jotain alkoholipitoista juomaa hiilihapotetaan kuplivaksi. Jälkimmäinen ei oikeastaan ole kuohuviiniä ollenkaan.

Aito samppanja valmistetaan Champagnen maakunnassa Koillis-Ranskassa kasvaneista pinot noir, pinot meunier tai chardonnay –rypäleistä tai niiden sekoituksesta. Samppanjan hinnan nostaa korkeaksi paitsi valmistuprosessiin sisältyvä käsityön määrä mutta myös  raaka-aineen rajallisuus. Vaikka Champagneksi kutsuttu viljelyala onkin vuosien varrella kasvanut 600 hehtaarista yli 3000 hehtaariin, on kasvulle tullut raja, eikä  viininviljelyssä voi kasvattaa sadon määrää kuin rypäleiden laadusta tinkimällä ja sehän ei sovi millekään laatuviinille.  Sen toki estäisi myös Ranskan tarkat appellation –laatukriteeritkin.

Maistoimme illan aikana kahta samppanjaa: Bollinger Special Cuvéeta sekä Louis Massing Brut Réserveta. Molemmat maistuivat ihanilta, enkä oikeasti ole varma, osaisinko sanoa, kumpi samppanjoista oli parempaa. Bollingerissa oli selvästi vahvempi tuoksu, asiantuntevammat väittivät että se oli hiivaa, Kumpikin juomista oli pienikuplaista, niin kuin kuuluu ollakin ja kuivaa. Insinööri minussa, joka vertailee mitattavien asioiden perusteella, ymmärtää, että 49 €:n Bollinger ei ollut minusta yli kaksi kertaa parempaa kuin Alkon edullisin aito samppanja 21 €:n Louis Massing. Kumpi hyvänsä juoma sopisi supertyylikkääksi aperitiiviksi ja vieraat muistaisivat, että siellähän tarjottiin aitoa samppanjaa. Tosin Bollingerin kohdalla voisi vielä kertoa, että tämä on sitten James Bondin samppanjamerkki…

Erinomaisia kuohujuomia tulee muualtakin maailmasta. Espanjalaisilla cavoilla on pitkät 1800-luvulta juontuvat perinteet. Cavat valmistetaan aidolla samppanjakäymismenetelmällä ja niihin käytetyt rypäleet kasvavat Kataloniassa, Barcelonan ympäristössä. Cavojen  perinteiset rypälelajikkeet ovat macabeo, parellada ja xarello, mutta joissakin cavoissa käytetään myös pinot noiria ja chardonnayta. Cavoja emme samppanjakoulussa maistelleet, mutta opettajamme kertoi, että Alkoon valikoituneet cavat ovat kaikki ihan kelpo juomia. Saimme  vinkin myös ensi kesän hellejuomaksi: sekoita pullo jääkaappikylmää kuivaa peruscavaa kuten Freixenet Cordon Negro Brutia ja saman verran kylmennettyä espanjalaista punaviiniä kuten Torresin Sangre de Toroa ja nautiskele helteisestä lomapäivästä auringovarjon alla.

Seuraavaksi maistoimme Alkon valikoimien ainutta yhdysvaltalaista kuohuviiniä Korbelin brutia. Tätä viiniä on tarjottu kuusissa peräkkäisissä Yhdysvaltojen presidentin virkaanastujaisissa ja se on Valkoisen talon virallinen kuohujuoma. Olen kuullut sanonnan, mitä isommat pidot (osallistujamäärältään) sitä vaatimattomammat tarjoilut ja se tuntui pätevän tähänkin mitenkään Korbel brutia väheksymättä. 10.90 € hintainen kuohujuoma oli minusta kesäistä.  Jos ensi kesänä juhlistamme Forth of July:ta kuuluisi siellä tarjota Korbel brutia.

Jos joskus tie vie Pohjois-Kaliforniaan, Sonomassa, Russian River laaksossa sijaitseva Korbelin viinitila on vierailemisen arvoinen paikka. Sen historiallinen kierros perehdyttää, miten kuohuoviinin valmistus Amerikan mantereella sata vuotta sitten aloitettiin ja viinitilalla on myös viehättävä ruusutarha.

Kaliforniassa asuessa itse ostin mielummin Gloria Ferrerin kuohuviinejä, mutta ne eivät kuulu Alkon valikoimiin.

Päätimme illan maistamalla Tasmaniasta tulevaa Taltarni Brut Tachéta.  Samppanjakoululuokkamme äänesti sen illan hinta/laatusuhde voittajaksi, 14.90 € / pullo. Taltarni on oiva vinkki uuden vuoden vastaanottajaisissa poksautettavaksi pulloksi.

Read Full Post »

Older Posts »