Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2011

Tänään ihanalle intiaanikesälauantaille sattui Espoo-päivä. En minä sitä ollut ennakkoon huomannut vaan ihan sattumalta tänä aamuna.  Koko päivälle oli tarjolla ilmaista ohjelmaa upeassa säässä.

Aloitimme aamun olemalla klo 10 geologisessa tutkimuskeskuksessa. Pojilla oli mukana pussillinen lähiympäristöstä kerättyjä kiviä, joiden tunnistamisessa autettiin. Lapsille oli tehty hieno suunnistusrata, jonka selvitimme. Kiireellä palasimme kotiin vähän ennen puolta päivää, niin että esikoinen ehti jalkapalloturnaukseen naapurikaupunkiin.

Kuopus sai valita, pyöräilemmekö Emmaan vai Tarvaspäähän. Menimme Emmaan ja minulle siellä esiteltiin kello- ja leikkikalumuseon lempparit. (Kuopus on päiväkotivuosina vieraillut lähes jokaisessa Emman näyttelyssä toisin kuin me vanhemmat.) Emmasta matkamme jatkui TUPpiin, jossa vietettiin Honka-päivää. Makkaran ja mehun lisäksi kävimme jalkapallorasteilla ja selvitimme, että kuopuksen veto lähtee 46 km tuntinopeudella.

Tupista pyöräilimme kotiin ja vaihdoimme kulkupeliksi oman auton ja suuntasimme Keilaniemeen. Jonotimme Fortumin katolle Angry Birds tunnistukseen ja sen jälkeen kävelimme rantabulevardia pitkin Nokian pääkonttorille. Kaikki loput kierrokset pääkonttorin sisällä olivat valitettavasti jo täynnä, mutta me kuvautimme itsemme Varttiin ja kävelimme miljoonaveneiden laiturilla upeassa säässä, hyvillä mielin.

Kun ajoimme takaisin kotiin, pohti kuopus takapenkillä ääneen, tämä vuosi on kyllä paras vuosi ikinä. Minä odotin jännityksellä jatkoa ja sitähän seurasi.  Minä olen oppinut ajamaan polkupyörällä. Ja heittämään virvelillä ja uimaan. Ja tämä Espoo-päiväkin oli paaaljon mukavampi kuin mitä ajattelin.Tullaanhan ensivuonnakin!

Niinpä. Pitäisiköhän merkitä oikein kalenteriin.

Fortumin katolta risteilylaiva ja Tallink Hernesaaressa.

Angry Birds bongailija

Miljoonavenelaituri

Vesitaso

Read Full Post »

Sitä sun tätä

Eka työ- ja kouluviikko pitkän loman jälkeen takana. Itsellä arkeen totuttelu on ollut ennenkaikkea totuttelua aikaisiin heräämisiin ja ruuhkassa autolla ajamiseen.  Poikien koulun alku on sujunut ihanan helposti. Pessimisti minussa kuiskaa, että varo vaan, jotain tosi hankalaa on varmaan tulossa vähän myöhemmin, mutta en nyt kuuntele vaan nautin.

Esikoinen aloitti ranskan kielen opiskelun. Harvoin olen häneltä kuullut mitään niin ylistävän positiivista koulusta kuin ensimmäisen ranskan tunnin kuvaukset. Täydet pisteet opettajalle loistavasta aloituksesta! Muistin laittaa ne sähköpostilla opettajallekin, en tosin ihan spontaanisti, vaan vasta sen jälkeen kun kerroin asiasta kolleegoille kahvihuoneessa ja joku heistä mainitsi, että kyllä opettajankin pitäisi tuo kuulla… Viime aikoina on ollut paljon juttua siitä, miten peruskoulun opettajat eivät jaksa työssään. Yksi asia, joka koetaan erityisen hankalaksi, on kommunikointi (vaikeiden) vanhempien kanssa.  Käsi sydämmellä, million viimeksi olet kiittänyt/kehunut opettajaa arjen keskellä, muutoinkin kuin lukukauden loppuessa? Kokemuksesta tiedän, että piristää kummasti.

Tänä aamuna poikien katsellessa aamun lastenohjelmia selailin nettiä. Yritin löytää esikoiselle ranskan opiskeluun sopivan iPad appsin. Ohjauduin iPhone mom –saitille, josta jo löysinkin tosi monta hyödyllistä vinkkiä (esim, miten iTunes kirjastoja jakamalla voi perheen sisällä eri iTunes –accountilla tehtyjä ostoksia jakaa. Olin luullut, ettei se onnistu…)

iPhone mom esitteli myös sormikkaat, joilla kosketusnäyttöä voi käyttää silloin kun puhelimen hipelöinti paljain sormin tuntuu hyiseltä. Viime talven pakkaskäytöstä tuskastuneena kävin jo kartoittamaan erilaisia vaihtoehtoja ja miettimään mistä webbikaupasta moiset tilaisi ja tulipa jo mieleen, että voisi olla hyvä joululahjaidea ystävälle .  Arvoita ja esittelyjä silmäillessä löysin mainion vinkin: leikkaa tavallisesta nahkasormikkaasta etusormen pään kohdalta vuori pois ja voilà,  kosketusnäyttö toimii ihan tavallisella hanskalla. Vinkki oli niin nerokas, että piti heti kokeilla. Ja se toimi!

RanskanopiskeluAppsiin otetaan edelleen vinkkejä vastaan.

Read Full Post »

Tänä iltana tiedän

Tänään aloitti kuopus koulutaipaleen. Pitkin kesää tuttavat ja sukulaiset kyselivät, jännittääkö koulun alku ja päivittelivät ajan kulumista ja pojan kasvamista. Kuopus joko väisteli kysymyksen tai toisinaan heitti ilmaan vastakysymyksen, pitäisikö jännittää?

Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.

Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…

Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.

Read Full Post »

Ahkerana

Kotiuduimme mökiltä kaupunkiin reilut kolme vuorokautta sitten. Alkujärkytyksen jälkeen olen ollut ahkerana. Aluksi yritin päivittää esikoisen käyttössä olevaan mikron Windows Vistan Windows 7:aan.  Mutta yritykseksi jäi. Mies totesikin, että Windows päivitys tehdään niin että mennään kauppaan ja ostetaan uusi kone.  Takaiskujen jälkeen aloitin tiedossa ollen homman. Tyhjensin muun perheen avustuksella olohuoneen Lundia -hyllyn. Osan sälästä heitin pois, osalle keksin väliaikaisen paikan. Sitten yhdessä miehen kanssa purimme hyllyn ja roudasimme sen kellarikerroksen aulaan ja kokosimme sen sinne vähän uudessa muodossa.

Seuraavana aamuna jatkoin kellarikerroksen aulan tarvaröykkiön setvimistä. Säkitin pojilta pieneksi jääneet vaatteitä ja kenkiä ja muuta rompetta ja sovimme, että kun en niitä tähän päivään mennessä ole saanut kirpparilla myytyä, lahjoitetaan ne hyväntekeväisyyteen.  Heinäkuun lauantaina ei lähellä oleva lähetystori ollut auki, joten tavaroiden roudaaminen on vielä edessä. Aulan uusi, vanha hylly täyttyy hyvää vauhtia, mutta tavararöykkiöistä poiketen, tiedän, mitä hyllyn ovien takana on.

Vähän ennen neljää kävin hakemassa uuden television (enkä siis espressokonetta.)

Kellarikerroksen aulasta tavararöykkiön takaa löytyi vanha tv-taso. Kannoimme sen yläkerran aulaan ja sen päälle viritettiin vanha televisio. Uusi tv-kuorittiin paketista olohuoneeseen ja seillä se nyt nököttää autiudessa ja odottaa uuttaa Lundia ympärilleen. Jos hyvin menee, tulee uusi hylly jo keskiviikkona.

Ala-aulan avarruttua tavaroiden poisheittämisen jälkeen innostuin jatkamaan touhua. Tänään siirryin kodinhoitohuoneen. Se joutui totaallisen hunningolle sen jälkeen kun palasin kuopuksen äitiyslomalta töihin. Kuopuksen vauva-aikana khh:n työtaso oli vaipanvaihtopöytä, säilytin siellä myös rattaita. Rattaat työnsin tänään khh:n ulko-ovesta ulos viimeiselle matkalleen tässä taloudessa. Irrottelin seinältä myös punakeltaisia hymynaamoja, joita kuopus on katsellut vaippaa vaihtaessani sekä neuvolasta saadun erilaisten D-vitamiinitippojen annosteluohjeen. Pöytätasokin pikkuhiljaa alkoi tulla esiin kaiken roinan alta. Illansuussa mankeloin pari lakanaa ihan vaan siitä ilosta, että kykenin menemään mankelille saakka. Silitin myös 90 cm musta-valkoraitaisen Jokapoika-paidan vähän samasta syystä. Ei sillä, että se kenellekään meidän perheessä enää mahtuisi, mutta hurjan söpö se silitettynä on.

Jos oikein uutterana jaksan olla, jatkan turhien tavaroiden karsimista huomenna. Kohteena tulee olemaan oma vaatekaappini ja ne kasat makuuhuoneen nurkassa, kun vaatekaapin sisältö ei ole enää mahtunut kaappiin. Oman vaatekaapin jälkeen sama pitäisi tehdä poikien vaate- ja lelukaapeissa, eteisessä sekä varastossa. Vierashuoneen sängynallakin taitaa olla jotain roinaa.

Kun tämä urakka on valmis, palkitsen itseni. Ensin ajattelin, että annan itselleni luvan ostaa jotakin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! Kun turhasta tavarasta pääsee eroon, mikä järki on täyttää  vapautunut tila uudella roinalla?

Keksinkin paremman palkinnon. Sitten kun tämä karsimisurakka on ohi, alan selvittämään, mistä saisin meille siivoojan.

Read Full Post »