Kevään kolmas jatko-opintoseminaari takana. Uutuudenviehätys oli poissa, tällä kertaa tiesin jo kuvion. Kuuntelimme kolme seminaariesitelmää, yksi siltagradusta, kaksi väitöskirjaan liittyen. Kun aiheet eivät minusta vaikuttaneet tärisyttävän mielenkiintoisilta, ajatukseni läksivät välillä harhailemaan, mutta kyllähän iltaan mahtui paljon hyödyllistäkin. Mm. vertailu mikä on keskeisin ero gradun ja väitöskirjantekoprosessissa: gradu lähtee liikkeelle faktoista, listoista, raamituksesta. Näin ei väitöskirjassa tehdä, vaan siellä tavoitteena on kyseenalaistaa näitä listoja; sanoa jotain niille, joiden tutkimukseen viittaa, ja näin tuottaa tieteellistä kontribuutiota. Vinkki oli myös, että älkää lukeko oppikirjoja vaan tieteellisiä artikkeleita tai muita tieteellisiä julkaisuja. Oppikirjat kun ovat täynnä niitä listoja. Linkkivinkkinä muistutettiin google scholarista, mutta kun kokeilin sitä muutamilla oman kiinnostuksen aiheilla, olisi artikkelin lukeminen vaatinutkin jo sitten luottokortinnumeron…
Illan aikana keskusteltiin myös pitkittäistutkimuksesta, piirreteorioista (jotka ovat kuulemma vanhanaikainen tapa tutkia ja selittää maailmaa, kun ei ole oleellista tietää millaisia piirteitä on esimerkiksi tiimiyrittäjällä vaan olennaisempaa on ymmärtää miten tiimiyrittäjä toimii ja käyttäytyy), eetoksesta, yrittäjämäisestä opiskeluotteesta ja siitä miten se ilmenee opiskelijoissa. Taisinpa sohaista jotain muurahaispesää kun kyseenalaistin, että aina ei opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kasvattaminen ole linjassa koulutusohjelmien budjettitavoitteiden kanssa.
Kirjoitin ylös myös seuraavaa: liiketalouden tutkimuksessa on yleensä päätettävä tarkastellaanko:
– reaali- vai rahaprosessia
– poikkileikkausta vai pitkittäisilmiötä (siis tilannetta vai muutosta)
– yksilöä vai yhteisöä
Illan lopuksi kysyin pidemmälle edistyneeltä, miten hän oli päätynyt väitöskirjan aiheeseensa. Olin vähän pettynyt kun hän kertoi, että tutkimuksen aihe oli ollut hänelle selvä alusta saakka ja se oli pohjautunut suoraan hänen aiempaan opiskeluunsa. Ei kai se kaikille voi niin mennä, vai voisiko esimerkiksi tutkija, joka on väitellyt näinkin runollisen kuuloisesta aiheesta kuin ”Pintajännitystä alentavien ja veteen liukenemattomien yhdisteiden vaikutus pilvipisaroiden muodostumiseen” tietää jo ihan alusta asti, että nimenomaan pilvipisaroiden muodostumisen tutkimenen on se minun juttu. Em. aihe ei liity eiliseen seminaariin vaan huomasin sen Hesarin ”Väitöksiä” palstalla vähän aikaa sitten. Pilvipisaroita sen sijaan tuli eilen rajusti maahan saakka, olin unohtanut kuinka voimallista kevätsadekin voi olla.
Väitöskirja-analyysi tehtävä ei ole edennyt. Eniten olen käyttänyt aikaa mielenkiintoisten väitöskirjojen etsimiseen. Mahdollisista kandidaateista olen lukenut tiivistelmät ja kiitokset. Jälkimmäinen on yleensä ollut minusta mielenkiintoisempi luettava, erityisesti se viimeinen kappale, jossa muistetaan niitä kaikkein läheisimpiä. Eikö kuulostakin kaunilta kun äiti kirjoittaa acknowledgementien lopuksi ”I hope that dedicating this thesis to you, <names of the children> will help you to understand the importance of education, whatever you decide to do in your life!”
Kymmenentoista 