Viidet syntymäpäivät ja neljät treenit

Menot viikolla 37:

Maanantai : Esikoinen kaverisynttäreillä, joille on menee suoraan koulusta. Synttäreiltä esikoinen kuskataan kiireellä Espoon liigan kahteen peliin.

Tiistai :Ei harrastuksia eikä menoja töiden jälkeen!

Keskiviikko: Naapurin 60-vuotissyntymäpäiväjuhlat, joihin menemme koko perhe.

Torstai: Esikoisen jalkapallotreenit.

Perjantai: Esikoinen menossa kaverisynttäreille suoraan koulusta.

Lauantai: Esikoisen jalkapalloturnaus, josta hän jatkaa suoraan viikon kolmansiin kaverisynttäreihin.

Sunnuntai: Kuopuksen uimakoulu, josta pikaisen välipalan jälkeen kuopus jatkaa kaverisynttäreille.

Mies ja minä harrastamme lähinnä lasten kuljettelua ja ateriapalvelua.

Eivät kaikki viikot tietenkään näin hurjia ole, tällä viikolla on suma niitä syntymäpäiviä, joita ei kesällä voinut kavereiden kanssa juhlia.

Lisää huussiasiaa

Elokuun alussa lueskelin enemmänkin huussitietoutta. Useamminkin kuin kerran törmäsin väitteeseen, että kärpäset inhoavat sinistä, sitä kannattaa hyödyntää, kun miettii huussin sisäsisustusta. Jossakin jopa suositeltiin, että täydellinen sisäväri olisi Tikkurilan värikartan J358. Tämmöinen siis:

Netistä löysin myös huusien yhteyteen sopivan käsienpesusysteemin, AndyHandyn. Laitan muistiin, jospa vaikka olisi toimiva. Kuva AndyHandyn sivuilta.

Vielä viisi päivää

Arki on vienyt viimeiset pari viikkoa mennessään, olen noussut varhain ja mennyt nukkumaan myöhään. Tehnyt töitä, paitsi päivällä myös iltaisin, osallistunit poikien harrastuksiin kuskailuun, vanhempainiltaan, yrittänyt pyörittää arkea. Viikonloputkin ovat tuntuneet aika suorittamiselta.

Ensi viikonloppuna menemme ensimmäistä kertaa omalle mökille. Nuuskin kaikki paikat tarkkaan, mittaan ja kirjoitan muistiin, teen listaa ja budjettia hankittavista välttämättömyyksistä ja haaveilen muusta. Lämmitämme savusaunan. (Toivottavasti emme polta sitä.)

Ensimmäisten hankintojen joukossa on kompostikäymälä. Joku viikko sitten perehdyin eri vaihtoehtoihin ja tulin siihen tulokseen, että oikeasti on vain yksi vaihtoehto, biolanin kompostikäymälä.  Mutta jos se ei korkeuden puolesta mahdukaan olemassa olevaan rakennukseen onkin mietinnän paikka että rakennammeko toisen huussirakennuksen vai pärjäisimmekö sittenkin sellaisella kompostoivalla systeemillä, jossa tyhjennetään astiaa, eikä vain lapioda kompostoitunutta maata suoraan huussisysteemistä. Huoh – voi miten paljon hauskempaa olisi vain miettiä verhoja ja verhotankoja!

Lopuksi vähän inspiraatiokuvia, jotka on lainattu Kesä T.i.l.a. -ohjelman jaksosta, jossa esiteltiin upea, Saimaalla sijaitseva kesämökki.

Meille ei mahdu noin suurta pöytää ja penkkejä, mutta idea pehmustetyynyistä on kiva.

Hieno säilytysarkku – kyllä kelpuuttaisin!

Nerokas varavuode pieneen tilaan. Ohjelmassa selitettiin, että penkin voi avata vuoteen levyiseksi ja patjaa säilytetään seinällä.

Tikittämätön herätyskello löytynyt

 Huomenna on koko perhe täysilukuisena normaalissa arjessa kun esikoisenkin loma vihdoin loppuu ja koulu alkaa. Koville se on viime päivät ottanutkin. Toivottavasti tavalliseen, turvalliseen arkeen päästäisiin edes kohtuullisen kivuttomasti. Tänä iltana ei esikoisen tekoja eikä aatoksia voinut kehua kovin positiivisiksi. Menkööt loman loppumisen bluesin piikkiin.

Minä tein sunnuntaina hankinnan. Ostin itselleni tikittämättömän herätyskellon. Kun kesän lomareissultakaan ei löytynyt seuraaja edesmenneelle rakkaalle, löysäsin ulkonäkökriteereitä ja ostin 70-lukulaisen näköisen herätyskellon, jonka ulkonäkö muistuttaa kovasti mummini herätyskelloa, jossa luki DDR. Mutta minun kello ei tikitä.

Viimeinen lomaviikko – osa 2

Maanantai

Naapurin lapset ovat pitkästä aikaa kotona ja pojat leikkivät oikeastaan koko päivän keskenään. Minä siivoan työhuoneen!!! Paperinkeräykseen viisi kassillista lähes saman verran tavaraa, joka pitäisi hävittää silppuamalla, polttamalla tms.. Kannan ne ensi alkuun auton taakse, loppusijoituspaikka on vielä avoin.

Illalla jatkuu kesätauon jälkeen kuopuksen jalkapallokoulu. Kuopuksen nukkumaanmenon jälkeen katson digiboksilta vanhan Grayn anatomian jakson ja neulon koolatusta langasta pipoa.

Tiistai

Siivousintoni jatkuu, tällä kertaa kohteena kodinhoitohuone. Kassitolkulla pieneksi jääneitä vaatteita, leluluja, rattaat odottavat vielä loppusijoituspaikkaa. Pojat keräävät viinimarjoja piirasta varten, jonka esikoinen melkein itse tekee. Ystävän vierailu.

Illalla on esikoisen jalkapallotreenit kesätauon jälkeen. Minä käyn kuopuksen kanssa pyöräilemässä. Syömme vadelmia.

Keskiviikko

Ei mitään ohjelmaa, siivoaminen alkaa kyllästyttää, pojilla ei ole naapurustossa kavereita. Yritän houkutella heitä pyöräilemään tai kirjastoon, vastauksena vain väninää ja keskinäistä kahistelua. Kun ohjelmatoimisto äidin palvelut eivät kiinnosta, valtuutan pojat viihdyttämään toisiaan ja aloitan oman askarteluprojektin maalaamalla ja vahaamalla mökiltä tuomiani laudan kappaleita sekä Ikeasta ostamiani kehyksiä valkoisiksi.

Torstai

Herätän pojat aamupalalle puoli kahdeksan. Seuranani on kaksi unista juustoleipiä apaattisina tuijottavaa poikaa, joista nuorempi ilmoittaa minulle että herätin hänet väärään aikaan. Hesarissa on sopivasti juttu arkirytmiin palaamisesta. Meillä on vielä matkaa. Vien kuopuksen päiväkotiin, käymme esikoisen kanssa parturissa ja tulemme kotiin ja yhteisurakkana käsittelemme puuöljyllä ulkoterassit niin valmiiksi kuin öljyä riittää. Lupaa esikoiselle urakasta palkinnoksi uistimen.

Haemme kuopuksen iltapäivällä, käymme kävellen lähiostarilla mutta sieltä ei löydy esikoisen haluamaa uistinta. Kirpparilta löytyy Mamma Mia kahdella eurolla. Kuopus nukahtaa helposti illalla.

Perjantai

Puoli kahdeksan aamuherääminen on lähes yhtä tuskallista kuin edellisenä päivänä. Kuopuksen päiväkotiin viemisen jälkeen menemme esikoisen kanssa uimahalliin uimaan. Siellä on ihanan vähän ihmisiä, uin 400 metriä ja olo uinnin jälkeen on ihana.

Lounaalle saamme ystäviä kylään. Opin tekemään espanjalaista perunamunakasta. On ihanaa jutella, lapset leikkivät keskenään. Istumme ulkona varjossa ja ilma on helteisen lempeä. Haemme kuopuksen päiväkodista.

Illalla miehen kanssa avaamme ystävältä lahjaksi saadun Jordan Sonoma County Chardonnay vuodelta 1997, taivaallisen hyvää.

Lauantai

Aamulla lähdemme esikoisen kanssa ostamaan lisää puuöljyä, niin että voin käsitellä terassit loppuun sekä sen luvatun uistimen. Koko matkan esikoinen puhuu minulle uistimista, niin paljon ja sellaista asiaa, josta en enää ymmärrä yhtään mitään.

Mies ja pojat lähtevät pelaamaan minigolfia, minä öljyän terasseja ja puutarhakalusteita. Askartelen decoupage lakalla maalaamilleni kehyksille. Istun varjossa ja suunnittelen kesämökin keittiötä. Pojat tulevat kotiin ja kuopus on ylpeä, kun saa kertoa että sai yhdellä radalla pallon yhdellä vedolla reikään. Grillaamme, istuskelemme ulkona helteisessä kesäsäässä. Puhun siitä, että loma on ohi, mietin millainen työviikko on edessä.

Viimeinen lomaviikko

On elokuu ja viimeinen lomaviikko alkamassa. Meinaa iskeä paniikki.

Grillikatos

Tämmöinen olisi kiva mökille.

Forth of July

Kalifornian matkamme päättyi kansallispäivän viettoon. Osallistuimme entisen kotikaupunkimme katutapahtumaan, grillasimme ystävien kanssa, katselimme ilotulituksia. Illan päätteeksi pelattiin iPhonella ja iPod touchilla. K puoli yö lähestyi, yritin muistuttaa esikoiselle lasten soveliaista nukkumaanmenoajoista, sain vastauksen, että kyllhän minun pitää saada kansallispäivänäni valvoa. Poistuin itse nukkumaan.

Forth of Julyn tunnelma on hyvin toisenlainen kuin joulukuun kuudennen.

Meksiko

Loman yksi odotetuimmista jaksosta oli viikko Puerto Vallartassa, joka on SFOsta 3,5 tunnin lentomatkan päässä. Hotellin varasimme Bay Area Parents keskusteluryhmän johdattelemana hakusanalla where to stay with kids in Puerto Vallarta. Päädyimme amerikkalaisille rakennettuun resortiin (mikähän olisi sopiva käännös) hotellin sijaan ja varasimme kahden makuuhuoneen huoneiston, jossa on olohuone, keittiö ja kolme (!) kylpyhuonetta. Joka päivä kylpyhuoneisiin ilmestyi paksuista, valkoisista pyyheliinoista taiteltuja joutsenia., uima-allasalue oli suuri, palvelu ystävällistä. Kuinka tämän jälkeen enää voimme yöpyä eurooppalaisittain ahtuneina yhteen hotellihuoneeseen?

Etukäteen tiesimme, että kesällä Meksikossa on sadekausi, huonolla tuurilla trooppista sadetta, jopa hurrikaania riittäisi koko viikoksi, tavallisempaa olisi vaihteleva sää, välillä aurinkoa, välillä sadetta. Sellaista meillä olikin. Lämpötila oli 30 C hujakoilla mutta kosteus teki siitä vielä kuumemman tuntuisen mutta huoneistossamme oli tehokas ilmastointi.

Pojat nauttivat erityisesti uimisesta. Vietimme tuntikausia uima-altaalla, neuvottelun jälkeen uimataidoton kuopus suostui kokeilemaan kelluntaliivejä, jonka jälkeen hän itse ilmaisi, että liiveissä on taikaa. Vaikka minä en osaa uida, nämä liivit pistävät minut uimaan, selitti kuopus.

Kaikkialla erotuimme joukosta vaaleuden ja kielen perusteella. Monet tulivat uteliaina kyselemään mistä olemme. Kerran huomasin kuopuksen näyttävän meksikolaiselle tädille neljää sormea. Ehkä puhe oli iästä, en minä espanjaa osaa, enkä tiennyt että kuopuskaan osaisi. Molemmat pojat juttelivat vaikeuksitta altaalla viihtyivien muutamien amerikkalaisten lasten kanssa.

Turistikrääsän kauppiaat liikkuivat siellä missä turistitkin. Hotellialueilla heillä oli kuvalliset kulkuluvat ja kokovalkoiset puvut. “Villejäkin” kauppiaita oli, sydäntä särkevää oli katsella ehkä kuopuksen ikäistä pikkutyttöä, joka muovipussista myi jotakin maskotteja sanoen hennolla äänellä twenty pesos ja näyttäen kaksi sormea.

Vietimme Meksikossa esikoisen syntymäpäiviä. Mies teki ennakkovalmisteluja, selvitti erilaisien retkien mahdollisuuksia, snorklausta, merirosvoristeilyä, delfiininäytösiä. Esikoinen ei kuitenkaan innostunut mistään tarjolla olleista elämyksistä vaan toivoi, että vietettäisiin päivä uima-altaalla, syötäisiin lounas ravintolassa mutta iltaruoka äidin tekemänä hotellilla. Mitäpä meillä aikuisilla siihen lisäämistä.

Santa Barbara

Etelä-Kaliforniassa asunut tuttavani suositteli Santa Barbaraa matkakohteeksi. Vietimme siellä mukavat kolme päivää loman alussa. Täydellinen lomailukohde, tarpeeksi pieni, kävellen pääsi sekä rannalle että pääkadulle. Mukavia ravintoloita, kivoja leikkipuistoja, viehättävä ostoskatu, aurinkoa ja lähes tyhjä ranta. En ole koskaan käynyt USAn itärannikon rantapaikoikossa, ainoastaan ihaillut niitä kuvista, mutta kuvittelisin että Santa Barbarassa on jotain samaa tyyliä.