“Äiti – klikkaatko multa kuumeen” pyyntö on kuulunut viime aikoina meillä tiuhaan. Kuopuksen keksimä klikkaaminen kuvaakin korvakuumemittarin toimintaa paremmin kuin lämmön mittaaminen. Kova röhä ja köhä on pojilla edelleen päällä, mutta klikkauksen lukemat ovat jo onneksi olleet normaaleja.

Minä sain eilen päivällä omaa aikaa. Tiedän – olisi voinut ensi viikon arkea helpottaakseen tehdä rästihommia tai panostaa vähän kodin siivoukseen ja vaatehuoltoon – mutta sen sijaan läksin kuluttamaan aikaa kauppoihin. Katselin Ikean ja kauppakeskuksen sisustuskauppojen tarjontaa mökin tarpeet mielessä ja muutamaksi tunniksi unohdin tekemättömät palkka- ja kotityöt. Kirjastosta lainasin ison pinon sisustuskirjoja, joita illalla selailin. Paljon ajatuksia mökin sisustukseen on kypsymässä. Kunhan projekti etenee, jotkut ajatukset voivat vielä toki jalostua edelleen tai sitten mies käyttää veto-oikeuttaan.

Alla pari inspiraatiokuvaa Pentikin sisustuskirjasta.

Muu perhe yskii – esikoinen on korkeassa kuumeessa ja niin kipeä, ettei illalla protestoi nukkumaanmenoa. Olen alkanut lukemaan taas sikainfluenssakirjoituksia uusin silmin – kotikaupunkikin on päässyt uutisiin. Viranomaisen mukaan ei voi kuitenkaan puhua epidemiasta, eikä hän käy spekuloimaan, mutta kuitenkin käytti valtuuksiaan kieltämällä esikoisen koulun Halloween -juhlan.

Kotonakaan emme taudista spekuloi, mutta vähän kieltämättä mietityttää, sairastutaanko kaikki vai jääkö tämä tähän.

Lopuksi arvoitus: jos lastenhuoneessa tulee ihan pikkuruinen oksennusvahinko ja se ei osu matolle, niin arvaatteko mikä kohde ole, kun mikään ollut lopullisesti pilalla mutta äidillä on maksimaalinen työ sotkujen siivoamisessa? Arvuuttelee nimimerkki Lego-tiskari.

Ihana piristys syksyn pimeyteen tuli tänään postissa.

Kiitos!

Vieläkin huokailen ihastuksesta kun katselen kuvia mökin sisältä maalauksen jälkeen.
Tämä oli lähtötilanne:

Ja nyt siellä näyttää tältä:

Pieni hengähdys arjesta piristää kummasti.

Taas ollaan vuoden lohduttomimman ajan alussa – päivät lyhenevät nopeasti, aurinko ei enää herätä. Kuluneella viikolla olin pari päivää flunssan kourissa, lepäsin ja join lämmintä mustaherukkamehua.

Eilen vietettiin kuopuksen kaverisynttäreitä. Aika hulinaa jo, kun vieraina on 5- ja 6 -vuotiaita, mutta ihan hyvin meni. Esikoinen väkersi oman ovensa nimikyltin kirjaimista porttikiellon vieraille:

Pikkuveljen vierailla ei siis ollut huoneeseen asiaa.

Sunnuntain täyttävät nykyisin lasten harrastukset, uimakoulu ja jalkapallo. Pihalla pitäisi haravoida.

Oma TV:n katseluni on tällä hetkellä aika vähissä, mutta onneksi huomasin, että ruotsinkielisellä kanavalla alkoi toinen osa Ozin ja Jamesin viiniseikkailusta, jossa nyt veikkoset matkaavat uudessa maailmassa eli Kaliforniassa. Ainakin ykkösosa, jossa seikkailivat Ranskassa, oli hauska ja ensimmäisen osan perusteella tykkäsin tästä vielä enemmän, kun maisemat ovat osaksi tuttuja tuovat mieleen nostalgisia muistoja. Siis telkkarin ääreen (tai digiboxi hommiin) joko keskiviikona klo 19 tai lauantaina vähän ennen yhdeksää FST:llä. Suosittelen vaikkei mikää viinifriikki olisikaan.

Maanantai-illasta alkaen minulla on ollut uusi tietokone, ensimmäinen Maccini, jonka hankkimista pikkuhiljaa olin kypsytellyt ajatuksissani ja myönnän että lopullisen sysäyksen hankkia se juuri nyt antoi tarjous, jossa Macin oston yhteydessä sai iTouchista 185 € hyvityksen. Mies hankki iTouchin kesäiseltä Kalifornian reissulta ja minuakin alkoi houkutttaa. Tarjous oli voimassa 8.9. saakka ja viimeiseen iltaan asiaa pohdin, yrittäen perustella itselleni miksei kannata ja mitä kaikkea muuta samalla rahalla voisikaan tehdä. Mutta pitkällinen harkinta ja Apple Storen valikoiman vilkuilu kohtuullisen monta kertaa elo-syyskuussa johtikin lopulta siihen, että Apple-tilaukseeni 13 “ MacBook Pron, laajennetun tuen ja iTouchin lisäksi päätyi vielä Time Capsule, Office 2007 sekä mikrofonikuulokkeet iTouchin Skype käyttöä varten ja vielä enemmän jotain muita hupihankintoja siirtyy osaltani tulevaisuuteen.

Minä olen käyttänyt Windowsia versiosta 1 alkaen, yli 22 vuotta, vuosien varrella kaikenlaista on tullut ihan huomaamattakin opittua enkä muistanutkaan miten kädettömältä voi tuntua, kun vanhan perusteella ei pärjääkään. Hei – mistä saa sen toiminnallisuuden jonka olen tottunut etsimään hiiren kakkosnäppäimellä kun hiiren kakkosnäppäintä ei ole, tai mistä ikkuna maksimoidaan koko ruudun kokoiseksi kun väärällä puolellä eli vasemmassa reunassa olevista liikennevaloissa plussa ei sitä tee? Tai miten saa romppuasemasta levyn pois kun siinä ei ole nappia, josta painaa? Time Capsulea ei selvästikään oltu kuviteltu sellaiseksi tuotteeksi, jonka joku vasta hurahtamista harkitseva hankkisi, pyysin miehen asennusavuksi ja hän ehti usemman kuin kerran veistellä “ai helppokäyttöinen vai” kun asennusohjeesta en millään meinannut ymmärtää, mita oikein tarkoitettiin. No saatiin se jotenkin lopulta (tai ehkä alkajaisiksi) toimimaan.

Läppäri on laadukkaan oloinen, alumiinipinta on miellyttävä, näppäimistötuntuma kerrassaan huippu ja näyttö ansaitsee kehuja. Esineenä Mac on tyylikäs, valaistu kannen omppulogo lähentelee jo turhaketta ja paljastun noviisiksi käyttäjäksi joka kerta on yritän avata läppäriä saranapuolelta tajuamatta, että tietenkin logo on suunniteltu niin, että kun kannettavaa käytetään, näkyy se muille oikein päin.  Mutta on kerrassaan ihanaa vain avata tietokone ja päästä käyttämään sitä heti eikä vasta sitten kun kaiken maailman virustorjunnat ja automaattisten päivitysten vahdit ja ties mitkä ovat käynnistyneet ja huhuilleet toisilleen ja noin kerran viikossa riitaantuneet jo alkuvaiheessa niin pahasti, että yli 5 minuuttia kestävä perusstart-up on keskeytettävä ja siirryttävä safe mode start uppiin, joka kestää vielä kauemmin.

Mielenkiinnolla odotan, miten tämä tuttavuus kehittyy – onko tämä alku uudelle vai jokin sivujuonne – kokeilemisen arvoinen joka tapauksessa.

iTouch hankintaan olen jo nyt tyytyväinen. Aluksi väitin itselleni, että hankin sen ennemminkin pojille kuin itselleni, mutta olen löytänyt podcastit todella vasta viimeisen puolen vuoden aikana (tähän saakka käyttö ensimmäisen sukupolven nanolla) ja onhan se ihan huippua, että soittolaitteella itsellään voi Podcastejä myös ladata ilman että väliin tarvitsee tietokonetta.  Pojat kärttävät iTouchiin lisää pelejä, toistaiseksi siellä ei ole kuin Pajazzo. Esikoisen kanssa meillä on suunnitteilla Laulava Lintukirja- projekti, jossa liitämme linnunääniin valokuvat…

Time Capsuleen on suunnitteilla perheen valokuva-arkisto, jota voisi käyttää sekä Maciltä että PC-koneilta. Valitettavasti emme onnistuneet asentamaan Time Capsulea samaan verkkoon kuin jo olemassa olevat langaon verkkomme ja ainakin ensi vaikutelman perusteella Time Capsulen verkko oli superhidas PC läppärilläni, mutta täysin toimiva Macilla, iTouchilla ja Nokia puhelimellani joten mielenkiintoa virittelyyn ei ehkä löydy kun asiat toimivat puoliksi. Tukeen soittokaan ei houkuta, kun terminologia on vielä niin vierasta.

Olen muutamana iltana kirjautunut tänne aikomuksenani laittaa edes pieni päivitystä, mutta se on jäänyt. Elämä vie nyt sellaista vauhtia ettei oikein mukana pysy. Eilen juteltiiin miehen kanssa ekaa kertaa puoli yhdeksän aikaan illalla, kuopusta en hereillä nähnyt, esikoisen kanssa sentään vähän julteltiin, mutta Aku Ankka lopulta vei voiton.

Minä odottelen pakettiani Omenakaupasta – pitäisi tulla maanantai-iltana. Ohjelmistopaketti tuli jo maanantaina mutta oli väärällä kielellä, tänään puhelimitse asiaa selvittelin, kun eivät sähköpostiini vastanneet. Toivottavasti asia selviää niin kuin puhelimessa luvattiin, vaikka vielä mitään kirjallista vahvistusta en asialle ole saanut.

Mökin sisustusta mietiskelin viikonloppuna ja piirtelin saunan pohjapiirroksia. Hain lattiamaalin värikarttoja ja olen mietiskellyt uudisrakennusten ulkomaaliväriä, kun mies ei ollutkaan sitä mieltä, että valitaan sama värin kuin nykymökkiin.
Löysin kesällä ilmestyneestä Kodin Kuvalehdestä kuvan hirsimökin tuvasta, jossa seinät ovat tummunutta pyöröhirttä ja lattiat ja katto valkoiset. Minusta näyttää hienolta.

Viikonloppuna teimme ensituttavuutta. Kiertelimme tontilla, mittailimme mökkiä sisältä ja ulkoa sekä rullamitalla että silmillä ja sydämellä. Kaikki näytti nyt niin erilaiselta kun mökki oli täysin tyhjä ja tontilla uskalsi kävellä arkailematta. Katselimme varastoon, liiteriin, kellariin ja tietenkin myös huussin alle. (Kyllä sen Biolanin saa vanhaan rakennukseen, kun pitkiä vieraita varten kattoparruun laittaa pehmusteen, onneksi me kaikki olemme aika pätkiä.) Testasimme tiiligrillin ja lämmitimme savusaunan. Istutimme ensivisiitin muistoksi kaksi valkoherukkapensasta ja totesimme että paikka on nimensä veroinen, sillä pienen kasvimaan reunalta oli vaikea löytää paikkoja, joissa lapio ei olisi karahtanut kiveen. Esikoinen virvelöi sydämensä kyllyydestä niin että sunnuntaina häntä oikein harmitti arkeen paluu.

Paikka on I-H-A-N-A!!!!! Mies muistutti minua, että joskus vuosia sitten hiihdimme talvella niemen ohi ja minä olin sanonut, että tuommoisen paikan kun saisi…

Paljon on tekemistä ja on kuntoon laittamista mutta oikeastaan sehän hienointa onkin. Niistä unelmista, suunnittelemisesta ja onnistumisen ilosta kun saa jotakin valmiiksi sitä elääkin. Tosin unelmissa on isompiakin projekteja – tavallinen sauna…

Viikonlopun valokuvaus ei mennyt putkeen, ensitutustumisesta on vain muistikuvia, sillä olin ainut valokuvaaja ja vanhalla kamerallani otetut kuvat ovat kaikki pilalle menneitä. Värivääristymät voisi taitava varmaan vielä Photoshopata, mutta ne raidat — hyväksyn tosiasian muistikuvista ja tuoksuista.