Blogeja olen sen sijaan entiseen tyyliin lukenut ahkerasti, vanhoja suosikkeja ja uusiakin on löytynyt. Suurimmaksi osaksi samaa sisusutus-kokkaus-lifestyle osastoa kuin ennenkin. Olen alkanut kulkemaan työmatkat julkisilla, siinä on hyvin aikaa silmäillä Google reader-päivitykset, leuto syksykin on mahdollistanut lukemisen bussipysäkillä tai juna-asemalla, ihan ilman hanskoja on tarennut puhelinta näpelöidä. Leuto syksy onkin ollut yksi viime aikojen positiivisia asioita. En edelleenkään kaipaa lunta yhtään. Aurinkoa ja valoa kyllä ihan yhtä paljon kuin jo lokakuun 18. päivä sammahtanut auringonvalolla latautuva rannekelloni.

Uusien ja vanhojen blogien lisäksi olen löytänyt (blogienvinkkien perustella tietenkin) monien aikapäiviä sitten löytämät ruotsalaiset kiinteistövälittäjien stailatut kuvat. Monta iltaa olen selannut ja ihastellut ja välillä tallettanutkin inspiraatiokuvia ja sitten miettinyt, että jos olisin remontoimassa keittiötä, tuommoisen jutun sinne haluaisin, tai tuohan sopisi poikien huoneeseen/ eteiseen / olohuoneesee /portaisiin jne. Ja sitten ole välilä katsellut kuvia Etuovesta tai Oikotieltä ja todennut että hohhoijaa, emme ole tottavie ruotsalaisia. Vertailu on laittanut minut myös pohtimaan, että jos ihan oikeasti olisin remoimassa esimerkiksi kylpyhuonetta tai keittiötä, miten se pitäisi tehdä, niin ettei se viiden vuoden päästä näyttäisi auttamatta vanhanaikaiselta vaan edelleen hyvältä. Jotkut onnistuvat. Sitä taidetaan sanoa tyyliksi.

Eilisaamuna kävin tuulettumassa Helsingin keskustassa. Ostin Polka Jamin kortteja Forumin Turku Design myyjäisistä, vähän herkkuja Stokkalta mutta ennen kaikkea katselin. Joulu alkaa näkymään katukuvassa ja minusta se on kaunista. Näin Artekissa livenä Hang-it-Allin Special edition versiot ja hinkulistalla on nyt uusi asia. Liian kallis, että viitsisin vinkata joulupukille, mutta livenä paljon, paljon hienompi kuin kuvassa:

Jos oikeasti olisi tuota hankkimassa, olisikin vaikea päättää, haluaisinko kokomustan, vai tuon ruskeapalluraisen. Luultavasti kokomustan.

Löysin myös täydellisen astipyyhkeen. Minun teoriani mukaan on kahdenlaisia asitiapyyhkeitä: valkoiselle pellavalle painettuja printtikuviollisia, jotka näyttävät kauniilta, kun ovat keittiössä uutena esillä. Mutta uutukaisen tärkättyinä ne eivät toimi ollenkaan kuivaustehtävässä, toisaalta valkoinen pohjakangas äkkiä pinttyy kun esimerkiksi kuivattavaksi sattuu vähän suuripiirteisesti pesty pasta-bolognese kasari. Niinpä hienoista printtipellavapyyhkeistä äkkiä häviä sisustusglamour. Ne toisenlaiset astiapyyhkeet ovat mikrokuitua. Pyyhkivät ja kiillottavat niin kristallit kuin paistokasarit alusta saakka. Tähän saakka käyttämäni yksilöt ovat olleet Viledoita ja Lidlistä, rumia kuin mitkä, valkoisia (pinttyminen niitä vaivaa vieläkin pahemmin kuin design-pyyhkeitä, sillä mikrokuitua ei voi pestä yli 40 C) mutta erittäin käytännöllisiä. Eilen löysin katseenkestävän yksilön Clas Ohlsonilta, mustan mikrokuituastiapyyhkeen ilman mitään Vileda-printtejä. Kotona ihmettelin, miksen ostanut saman tein useampaa, hintakin huimat 3,95€. Toivottavasti saan hankittua näitä (nimenomaan mustia) lisää, ennen kuin poistuvat valikoimista tai ne uudistetaan pilalle, kuten kävi mainioille Ikean Boholmen pesuvadille.

Sisäpiirille vinkiksi, yritän saada tänne aikaiseksi kirjeen joulupukille. Mutta ihan oikeasti ilahdun mustista mikrokuituastiapyyhkeistä.

Aloitimme aamun olemalla klo 10 geologisessa tutkimuskeskuksessa. Pojilla oli mukana pussillinen lähiympäristöstä kerättyjä kiviä, joiden tunnistamisessa autettiin. Lapsille oli tehty hieno suunnistusrata, jonka selvitimme. Kiireellä palasimme kotiin vähän ennen puolta päivää, niin että esikoinen ehti jalkapalloturnaukseen naapurikaupunkiin.

Kuopus sai valita, pyöräilemmekö Emmaan vai Tarvaspäähän. Menimme Emmaan ja minulle siellä esiteltiin kello- ja leikkikalumuseon lempparit. (Kuopus on päiväkotivuosina vieraillut lähes jokaisessa Emman näyttelyssä toisin kuin me vanhemmat.) Emmasta matkamme jatkui TUPpiin, jossa vietettiin Honka-päivää. Makkaran ja mehun lisäksi kävimme jalkapallorasteilla ja selvitimme, että kuopuksen veto lähtee 46 km tuntinopeudella.

Tupista pyöräilimme kotiin ja vaihdoimme kulkupeliksi oman auton ja suuntasimme Keilaniemeen. Jonotimme Fortumin katolle Angry Birds tunnistukseen ja sen jälkeen kävelimme rantabulevardia pitkin Nokian pääkonttorille. Kaikki loput kierrokset pääkonttorin sisällä olivat valitettavasti jo täynnä, mutta me kuvautimme itsemme Varttiin ja kävelimme miljoonaveneiden laiturilla upeassa säässä, hyvillä mielin.

Kun ajoimme takaisin kotiin, pohti kuopus takapenkillä ääneen, tämä vuosi on kyllä paras vuosi ikinä. Minä odotin jännityksellä jatkoa ja sitähän seurasi.  Minä olen oppinut ajamaan polkupyörällä. Ja heittämään virvelillä ja uimaan. Ja tämä Espoo-päiväkin oli paaaljon mukavampi kuin mitä ajattelin.Tullaanhan ensivuonnakin!

Niinpä. Pitäisiköhän merkitä oikein kalenteriin.

Fortumin katolta risteilylaiva ja Tallink Hernesaaressa.

Angry Birds bongailija

Miljoonavenelaituri

Vesitaso

Esikoinen aloitti ranskan kielen opiskelun. Harvoin olen häneltä kuullut mitään niin ylistävän positiivista koulusta kuin ensimmäisen ranskan tunnin kuvaukset. Täydet pisteet opettajalle loistavasta aloituksesta! Muistin laittaa ne sähköpostilla opettajallekin, en tosin ihan spontaanisti, vaan vasta sen jälkeen kun kerroin asiasta kolleegoille kahvihuoneessa ja joku heistä mainitsi, että kyllä opettajankin pitäisi tuo kuulla… Viime aikoina on ollut paljon juttua siitä, miten peruskoulun opettajat eivät jaksa työssään. Yksi asia, joka koetaan erityisen hankalaksi, on kommunikointi (vaikeiden) vanhempien kanssa.  Käsi sydämmellä, million viimeksi olet kiittänyt/kehunut opettajaa arjen keskellä, muutoinkin kuin lukukauden loppuessa? Kokemuksesta tiedän, että piristää kummasti.

Tänä aamuna poikien katsellessa aamun lastenohjelmia selailin nettiä. Yritin löytää esikoiselle ranskan opiskeluun sopivan iPad appsin. Ohjauduin iPhone mom –saitille, josta jo löysinkin tosi monta hyödyllistä vinkkiä (esim, miten iTunes kirjastoja jakamalla voi perheen sisällä eri iTunes –accountilla tehtyjä ostoksia jakaa. Olin luullut, ettei se onnistu…)

iPhone mom esitteli myös sormikkaat, joilla kosketusnäyttöä voi käyttää silloin kun puhelimen hipelöinti paljain sormin tuntuu hyiseltä. Viime talven pakkaskäytöstä tuskastuneena kävin jo kartoittamaan erilaisia vaihtoehtoja ja miettimään mistä webbikaupasta moiset tilaisi ja tulipa jo mieleen, että voisi olla hyvä joululahjaidea ystävälle .  Arvoita ja esittelyjä silmäillessä löysin mainion vinkin: leikkaa tavallisesta nahkasormikkaasta etusormen pään kohdalta vuori pois ja voilà,  kosketusnäyttö toimii ihan tavallisella hanskalla. Vinkki oli niin nerokas, että piti heti kokeilla. Ja se toimi!

RanskanopiskeluAppsiin otetaan edelleen vinkkejä vastaan.

Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.

Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…

Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.

Seuraavana aamuna jatkoin kellarikerroksen aulan tarvaröykkiön setvimistä. Säkitin pojilta pieneksi jääneet vaatteitä ja kenkiä ja muuta rompetta ja sovimme, että kun en niitä tähän päivään mennessä ole saanut kirpparilla myytyä, lahjoitetaan ne hyväntekeväisyyteen.  Heinäkuun lauantaina ei lähellä oleva lähetystori ollut auki, joten tavaroiden roudaaminen on vielä edessä. Aulan uusi, vanha hylly täyttyy hyvää vauhtia, mutta tavararöykkiöistä poiketen, tiedän, mitä hyllyn ovien takana on.

Vähän ennen neljää kävin hakemassa uuden television (enkä siis espressokonetta.)

Kellarikerroksen aulasta tavararöykkiön takaa löytyi vanha tv-taso. Kannoimme sen yläkerran aulaan ja sen päälle viritettiin vanha televisio. Uusi tv-kuorittiin paketista olohuoneeseen ja seillä se nyt nököttää autiudessa ja odottaa uuttaa Lundia ympärilleen. Jos hyvin menee, tulee uusi hylly jo keskiviikkona.

Ala-aulan avarruttua tavaroiden poisheittämisen jälkeen innostuin jatkamaan touhua. Tänään siirryin kodinhoitohuoneen. Se joutui totaallisen hunningolle sen jälkeen kun palasin kuopuksen äitiyslomalta töihin. Kuopuksen vauva-aikana khh:n työtaso oli vaipanvaihtopöytä, säilytin siellä myös rattaita. Rattaat työnsin tänään khh:n ulko-ovesta ulos viimeiselle matkalleen tässä taloudessa. Irrottelin seinältä myös punakeltaisia hymynaamoja, joita kuopus on katsellut vaippaa vaihtaessani sekä neuvolasta saadun erilaisten D-vitamiinitippojen annosteluohjeen. Pöytätasokin pikkuhiljaa alkoi tulla esiin kaiken roinan alta. Illansuussa mankeloin pari lakanaa ihan vaan siitä ilosta, että kykenin menemään mankelille saakka. Silitin myös 90 cm musta-valkoraitaisen Jokapoika-paidan vähän samasta syystä. Ei sillä, että se kenellekään meidän perheessä enää mahtuisi, mutta hurjan söpö se silitettynä on.

Jos oikein uutterana jaksan olla, jatkan turhien tavaroiden karsimista huomenna. Kohteena tulee olemaan oma vaatekaappini ja ne kasat makuuhuoneen nurkassa, kun vaatekaapin sisältö ei ole enää mahtunut kaappiin. Oman vaatekaapin jälkeen sama pitäisi tehdä poikien vaate- ja lelukaapeissa, eteisessä sekä varastossa. Vierashuoneen sängynallakin taitaa olla jotain roinaa.

Kun tämä urakka on valmis, palkitsen itseni. Ensin ajattelin, että annan itselleni luvan ostaa jotakin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! Kun turhasta tavarasta pääsee eroon, mikä järki on täyttää  vapautunut tila uudella roinalla?

Keksinkin paremman palkinnon. Sitten kun tämä karsimisurakka on ohi, alan selvittämään, mistä saisin meille siivoojan.

Mutta nyt hetki haikeudelle. Tämän kesän viimeinen Kallioniemi-kuutamo on takanapäin.

Se optimistiksi opetteleva mistuttaa, että seuraavaa kuutamoa katsellaan jossain muualla ja että kuutamoita on luvassa ensikesällekin.

Ja aina ne ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Keksin tunnistusongelmaan mielestäni näppärän ratkaisun. Jokaiselle perheenjäsenelle oma väri:

Valmiista pyyhkeistä tuli minusta ihan katseenkestävät:

Usein minä herään ensimmäisenä. Helteisinä aamuina käyn usein pulahtamassa järvessä, sitten luen vähän aikaa ja keitän itselleni pannullisen mustaa teetä, jota juon maidon kanssa. Pannu on mummini vanha Pehtoori-pannu:

Tässä vaiheessa seuraani yleensä littyy kuopus, joka tulee pöydän ääreen Aku Ankka pinon kanssa. Syömme mysliä ja jugurttia tai paahtoleipää ja hilloa. Perheen aamu-unisimmatkin liittyvät seuraan, esikoinen useimmiten pitää kyllä ihan herättää…

Kiireettömän aamupalan jälkeen voikin sitten hyvillä mielein alkaa pohtimaan, mitä muuta vielä päivän aikana tehtäisiin.

Hunajamelonisalaatti

1 hunajameloni pilkottuna
Puolikkan limen mehu
Kourallinen piparmintun lehtiä silputtuna

Sekoita ainekset kulhossa, anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Kuvaa ei valitettavasti ole, ehdittiin syödä kaikki ennen kuin kameran hakeminen tuli mieleen.

Pohdiskelin eilen, että jos olisin edelleen aikaisemman elämän työpaikassa, alkaisi nyt viimeinen lomaviikko. Juuri kun talven stressit alkavat unohtumaan ja ihan pyytämättä ja yllättäen tulee uusia ideoita. Mutta onneksi tässä elässä lomaa on vielä jäljellä, niin että voi suunnittella tekevänsä vielä vaikka mitä… Ei kesän saldo tähän mennessäkään mikään huono ole: kuopus on oppinut ajamaan ilman apupyöriä, olen lähes maalannut saunan, meillä on terassi ja laituri, esikoinen on innostunut ristisanatehtävistä ja olemmepa ennättäneet kerran retkelle lähisaareenkin.

Esikoisella on kesäläksynä kasvien kerääminen. Opettajan antamalta listalta pitäisi kerätä ainakin 10 kasvia, prässätä ne, kirjoittaa kasvin tiedot ja teippailla kauniisti paperille ja järjestää kansioon. Keräsimme kasveja kesäkuun alkupuolella, eilen laitoimme ensimmäisen erän kansiokuntoon. Minä taidan olla tehtävâstä innostuneempi kuin esikoinen.

Olen aloittanut myös aleshoppailut. Mitään en tosin ole ostanut, vain nettipuotien sivuja selaillut. Jos olisin ollut varhemmin liikkeellä, olisi Mulberryn shopista voinut tilata puoleen hintaan mustan kiiltonahkaisen Bayswaterin 13″ MacBookille modifioitununa tai Stockalta Rörstrandin Swedish Grace astioita valkoisina. Mutta ei se mitään vaikka kummatkin jäivät väliin. Ehkä muutaman päivän päästä lähdemme ostoksille paikalliseen ossuuskauppaan