Tänään aloitti kuopus koulutaipaleen. Pitkin kesää tuttavat ja sukulaiset kyselivät, jännittääkö koulun alku ja päivittelivät ajan kulumista ja pojan kasvamista. Kuopus joko väisteli kysymyksen tai toisinaan heitti ilmaan vastakysymyksen, pitäisikö jännittää?
Viikonloppuna keskustelimme aiheesta. Kerroin kuinka minua jännittää joka syksy pitkän loman jälkeen oman työn alkaminen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen.
Eilisiltana kuopus totesi, että kyllä se huominen oikeastaan jännittää. Aamulla, ennen kouluun lähtöä hän pohti, kivaa, tänä iltana tiedän, millaista siellä koulussa oikein on…
Pitäisi ottaa itsekin mallia ekaluokkalaisen tavasta suhtautua uusiin ja jännitäviin asioihin.
