Kotiuduimme mökiltä kaupunkiin reilut kolme vuorokautta sitten. Alkujärkytyksen jälkeen olen ollut ahkerana. Aluksi yritin päivittää esikoisen käyttössä olevaan mikron Windows Vistan Windows 7:aan. Mutta yritykseksi jäi. Mies totesikin, että Windows päivitys tehdään niin että mennään kauppaan ja ostetaan uusi kone. Takaiskujen jälkeen aloitin tiedossa ollen homman. Tyhjensin muun perheen avustuksella olohuoneen Lundia -hyllyn. Osan sälästä heitin pois, osalle keksin väliaikaisen paikan. Sitten yhdessä miehen kanssa purimme hyllyn ja roudasimme sen kellarikerroksen aulaan ja kokosimme sen sinne vähän uudessa muodossa.
Seuraavana aamuna jatkoin kellarikerroksen aulan tarvaröykkiön setvimistä. Säkitin pojilta pieneksi jääneet vaatteitä ja kenkiä ja muuta rompetta ja sovimme, että kun en niitä tähän päivään mennessä ole saanut kirpparilla myytyä, lahjoitetaan ne hyväntekeväisyyteen. Heinäkuun lauantaina ei lähellä oleva lähetystori ollut auki, joten tavaroiden roudaaminen on vielä edessä. Aulan uusi, vanha hylly täyttyy hyvää vauhtia, mutta tavararöykkiöistä poiketen, tiedän, mitä hyllyn ovien takana on.
Vähän ennen neljää kävin hakemassa uuden television (enkä siis espressokonetta.)
Kellarikerroksen aulasta tavararöykkiön takaa löytyi vanha tv-taso. Kannoimme sen yläkerran aulaan ja sen päälle viritettiin vanha televisio. Uusi tv-kuorittiin paketista olohuoneeseen ja seillä se nyt nököttää autiudessa ja odottaa uuttaa Lundia ympärilleen. Jos hyvin menee, tulee uusi hylly jo keskiviikkona.
Ala-aulan avarruttua tavaroiden poisheittämisen jälkeen innostuin jatkamaan touhua. Tänään siirryin kodinhoitohuoneen. Se joutui totaallisen hunningolle sen jälkeen kun palasin kuopuksen äitiyslomalta töihin. Kuopuksen vauva-aikana khh:n työtaso oli vaipanvaihtopöytä, säilytin siellä myös rattaita. Rattaat työnsin tänään khh:n ulko-ovesta ulos viimeiselle matkalleen tässä taloudessa. Irrottelin seinältä myös punakeltaisia hymynaamoja, joita kuopus on katsellut vaippaa vaihtaessani sekä neuvolasta saadun erilaisten D-vitamiinitippojen annosteluohjeen. Pöytätasokin pikkuhiljaa alkoi tulla esiin kaiken roinan alta. Illansuussa mankeloin pari lakanaa ihan vaan siitä ilosta, että kykenin menemään mankelille saakka. Silitin myös 90 cm musta-valkoraitaisen Jokapoika-paidan vähän samasta syystä. Ei sillä, että se kenellekään meidän perheessä enää mahtuisi, mutta hurjan söpö se silitettynä on.
Jos oikein uutterana jaksan olla, jatkan turhien tavaroiden karsimista huomenna. Kohteena tulee olemaan oma vaatekaappini ja ne kasat makuuhuoneen nurkassa, kun vaatekaapin sisältö ei ole enää mahtunut kaappiin. Oman vaatekaapin jälkeen sama pitäisi tehdä poikien vaate- ja lelukaapeissa, eteisessä sekä varastossa. Vierashuoneen sängynallakin taitaa olla jotain roinaa.
Kun tämä urakka on valmis, palkitsen itseni. Ensin ajattelin, että annan itselleni luvan ostaa jotakin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! Kun turhasta tavarasta pääsee eroon, mikä järki on täyttää vapautunut tila uudella roinalla?
Keksinkin paremman palkinnon. Sitten kun tämä karsimisurakka on ohi, alan selvittämään, mistä saisin meille siivoojan.
