Mökillä aika vierähti huomaamatta, päivissä toistuivat tietyt rutiinit, aamutee, lounas, esikoinen halusi kalastamaan, minä kävelemään ja kurkkimaan omaa tulevaa mökkiä. Teimme veneretkiä, kävelyretkiä, söimme perunoita, salaattia ja kalaa, mustikkapiirakkaa ja raparperikiisseliä. Saunoimme. Ja vähän uimme. Podin kesäflunssaa, samoin kuopus. Ja kun viimeinen päivä lähestyi, alkoi tulla mieleen se sama haikeus kuin muinakin kesinä, tämä mökkikesä loppuu, vaikka kesä kotona toki jatkuu, on yksi kesän oleellinen elementti tältä erää ohi. Kun seuraavan kerran tänne tullaan, on pimeä syksy tai talvi, ehkä lunta ja jäätä, toisenlaista.
