Helatorstaina ahkeroin puutarhassa kevättöitä. Lainasin naapurilta Fiskarssin voikukan kitkintä (erittäin näppärä vehje) ja teimme yhteistyötä kuopuksen kanssa: minä irrotin voikukkia, kuopus etsi niitä. Satoa kertyi sankkotolkulla vaikkei meidän piha mikään tolkuttoman kokoinen ole.
Kuopus kehittyi etsintätehtävässä taitavaksi ja tarkkasilmäiseksi. Eilen kotimatkalla päiväkodista spottaili hän voikukkia pihoista ja pientareilta. Niitähän riitti niin että kuopus totesi että Suomihan voisi oikeastaan olla voikukkamaa.
Toivotan aurinkoa sateen jälkeen! Sade antaa voimia heräävälle luonnolle ja ihmisille. Minulla olisi ammatillinen viesti Sinulle uusituista AVL ja yritysjärjestelyohjeista. Voisin lähettää sen sähköpostiisi – omani on tässä yllä.
Toivotan leppoisaa toukokuun loppua Sinulle ja perheellesi.
Lämpimin terveisin Anu
Voi kuinka mukava kuulla sinusta! Laitoin jo sähköpostia. Hyvää kevätkesää sinullekin!
Hei,
Olen ollut muka olevinani kiireinen, ja katin kontit kaikillahan meillä on aina olevinaan kiire. Olen lukenut blogiasi, ja sain sähköpostisikin. Aion vastata siihen tuotapikaa, viimeistään ensi viikolla, sillä olen päättänyt sitten ensimmäisen peruskouluvuoteni.
Kerron lisää kuulumisia spostissa. Paljon on taas tapahtunut…
Voikukista sen verran, minulla on sellainen pitkä voikukan kitkinrauta, ja sillä lähtee hyvin. Olen sitä nyt noin 15 vuotta käyttänyt, ja voikukkia ei tule enää paljon…))
Onnea lukuvuoden loppulle – pari päivää enää!
Odottelen mailiasi.