Juuri tänään on käsillä se päivä, kun minun pitää päättää, kumpaan suuntaan lähden kun oikeasti ei ole mahdollista valita sekä menevänsä että jäävänsä. Tuntojani kuvaa hyvin tämä Robert Frostin runo, jonka viimeisen säkeen löysin googlella suomeksikin:
“Two roads diverged in a yellow wood
and sorry I could not travel both
And be one traveller, long I stood
and looked down one as far as I could
to where it bent in the undergrowth;
Then took the other, as just as fair,
and having perhaps the better claim
because it was grassy and wanted wear;
though as for that, the passing there
had worn them really about the same,
And both that morning equally lay
in leaves no feet had trodden black.
Oh, I kept the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way,
I doubted if I should ever come back.
I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I –
I took the one less travelled by,
and that has made all the difference.”
Viimeinen säe suomennettuna
Tämä kerrottakoon huokaisten
jossain aikojen ja aikojen takana:
tie haarautui metsässä ja minä -
minä valitsin sen vähemmän kuljetun
ja siksi on kaikki toisin.
***
Valinnat ahdistavat.
Oikeastaan olet rohkea, kun sait aikaan päätöksen! Minusta ei vielä ole ollut edes siihen!
Tämän aamun kiireessä mies kysyi minulta vielä, että onko miellä (=minulla) viikonloppusuunnitelmia. Vastasin että ei ole, jätän menemättä. Sitten kysyttiin vielä että pitäisikö patistaa? Kannustus tuntui kivalta mutta seuraavaksi iski huono omatunto siitä, että jätän kesken. Mutta mutisin kyllä vielä, että voi olla että keksin jonkun toisen tavan jatkaa. Mutta juuri nyt ei ole sen aika.
No moi pitkästä aikaa! Olet niin salaperäisin, että en ole varma, mitä päätit. Jotenkin olin lukevinani rivien välistä, että et kuitenkaan juuri nyt jatkaisi opintoja?
Minulla on uusi työ vienyt paljon aikaa ja energiaa, ja sitten kun olen järjestöihminen, ja tykkään niistä yhteiskunnallisista asioista, olen “ajautunut” Mäntsälän kokoomuksen vaalivastaavaksi. Vastaan kaikesta organisoinnista, tiedotuksesta, yms yms, arkkitehtien ja maalarien tapaamisista Korvakahvilan remontoinnissa (huom: he ovat ehdokkaita, jotka tekevät talkootöitä) jne jne. On ollut aika kiire, ja nyt kun vaalikampanjointi alkaa oikein tosissaan, on kalenteri aika täynnä.
Pidän Giuliettaan muuten aktiivisesti yhteyttä, meille jäi ystävyys Rooman ryhmän kautta.
Jätin menemättä perjantaina ja lauantaina olleeseen pakolliseen opintojaksoon. Sen suorittaminen olisi muulla tavalla vaikeaa. Niin että se välillisesti oli tapa päättää että tämä tapa jatkaa opintoja ei ole se minun tapa. Jos siis jatkan, minun on löydettävä oma tapani eikä se valmiiksi asteltu polku
Oma elämä tuntuu tällä hetkellä aika täydeltä ilman vapaaehtoisia lisiä. Omaa opetusta on paljon tässä jaksossa (se toki onneksi helpottaa), esikoisen koulun alku on ollut aikamoinen juttu, aloitin osallistumisen koulun vanhempainyhdistyksessä (joka tuntuu tärkeältä)… Mutta sitten taas tiedän, että se opiskelukin minua kiehtoo. Ehkä pitää kehittää joku vähän kevyempi tapa.
***
Kiirettää pitää siis sinullakin! Mutta ehdottomasti meidän on nähtävä jossain vaiheessa – Giulettakin voisi tulla!
[...] 26, 2009 geranium2010 Olen ennenkin kuvannut tuntojani täällä blogissa Robert Frostin runolla, joka päättyy sanoihin siksi kaikki [...]