Kotimatka alkaa

Kolme viikkoa on humpsahtanut, ohjelmaa on riittänyt: rakkaiden ystävien jälleennäkemistä, nähtävyyksiä, rantalomaa, shoppailua, pieniä ja suuria elämyksiä. Kunnollisten matkamuisteluiden aika on vasta kotona, täällä siihen ei ole ollut kuitenkaan aikaa. Olen nukkunut reissussa kahta yötä lukuunottamatta todella hyvin, ladannut akkujani. Sitten kun on syksy ja pimeä, yritän muistaa tämän valon.

Eilisillalla kyselimme pojilta, mikä on matkalla ollut kivintä. Huolellista vertailukysymysten jälkeen kohtuullisen luotettava järjestys taitaa olla uiminen Meksikossa hotellin uima-altaalla ja sitten pelaaminen. Mies osti iPod touchin ja sen jälkeen pojat ovat mielellään lähteneet shoppailureissulle jos matkalla käydään myös Apple Storessa… Minullekin jäi aikaa katsella siellä ja alkaa miettimään josko aika harkita Macin hankkimistä. Täällä monet kavereista ovat siirtyneet Macin käyttäjiksi.

Katsoin juuri, että paluulentomme on arvioiden mukaan lähdössä tunnin myöhässä. Toivottavasti ehdimme jatkolennolle.

Matkalla ollaan

Loman kolmas päivä lähenee loppua ja kaikki on loistavasti. Menomatkan lennot olivat ajallaan ja minä olin positiivisesti yllättynyt turistiluokan aterioista KLM:n Amsterdan – SFO lennolla. Esikoinen ei nukkunut matkalla pätkääkään, kuopuskin vasta ihan vihon viimeisen tunnin. Ympärillä istuneet vanhat tädit kiittelivät, kuinka hyvin käyttäytyviä poikia meillä on. (Kaikki kiitos Sony PSP:lle…)

Maahantulo olisikin sitten toinen jutttu, vietimme, neljä ja puoli tuntia maahantuloviranomaisten huomassa antamassa lausuntoa että ihan omasta halusta luovumme vihreästä kortista… No seuraavalla kerralla pitäisi olla yksinkertaisempaa.

Tiistai-aamuna ajoimme Santa Barbaraan ja täällä on ihanaa. Merivesi on poikien mielestä uimakelpoista. Maisemat ovat kauniit, ihmiset ystävällisiä. Kuopus ihmetteli tänä aamuna että tunnemmeko vastaan tulleen tätin jolle sanoimme hello. Miksei Suomessakin voitaisi tervehtiä ystävällisesti hymyillen ventovieratakin vastaantulijoita?

Ravintoloissa olen ihanstellut sitä miten lapsiperheet otetaan huomioon. Lasten ruokalsitan kanssa tuodaan aina värikynät ja ainakin väritystehtäviä. Tottakai lasten pitää oppia ihan vaan odottomaan, mutta väsyneenä ja nälkäisenä voi alle viisivuotiaan kärsivällisyys olla koetuksella, mutta yksinkertaisella väritystehtävällä kaikilla on kivempää ruokaa odotellessa.

Aikaerosta toipuminen on käynyt kohtuullisen kivutta. Eilen tosin kuopus nukahti kauppaan kun mies (en siis minä!) shoppaili paitoja. Tänään hän ilmoitti paikallista aikaa 19:40 haluavansa nukkumaan. Aamulla ollaan herätty vähän ennen kuutta. Ollaan siis melkein kotimaan arkirytmissä.

Huomenna on tarkoitus täysipäiväisesti nauttia rannasta. Haaveilen itse, että pääsisin edes vähän shoppailemaan.

Mökkisisustusta

Minä hurahdin eilisiltana täysin Ikean sivuilta ladattavaan IKEA Home Planner ohjelmaan. Valokuvien perusteella piirsin mökin pohjakuvan suurin piirtein mittakaavassa. Ja sitten aloin suunnittelemaan keittiötä. Tein erilaisia vaihtoehtoja. Kulma-mallia, isolla jääkaapilla, pienellä jääkaapilla, yksinkertaisempaa, monimutkaisempaa. Iltapäivä vaihtui illaksi ja myöhäiseksi illaksi. (Ok, kyllä siinä välissä laitettiin ruokaa ja kuopus nukkumaan) Olisi kai sitä ollut muutakin tekemistä loman alla, mutta tämä koukutti minut. 

Kuvissa keittiössä on kaksi ovea muihin tiloihin, todellisuudessa niissä on vain oviaukot, mutta minä en keksinyt, miten ne tehtäisiin. Sitten kun minulla on paremmin aikaa, sekä oikeammat mitat piirrän ja kalustan koko mökin tällä välineellä.

Jo nyt kalustin tuvan. Koska Ikea ei myy takkoja, ei sellaista sijoitettavista esineistä löydy, senpä vuoksi tulisijan sijasta seinällä on suurin piirtein saman kokoinen.hylly.  Havainnollinen väline muistuttaa siitä, ettei pieneen tilaan kauheasta mitään tarvitse. Kalusteet sinällään eivät edusta mitään unelmieni tavaroita, ovatpa nyt suurin piirtein sen kokoisia mitä mökkiin voi kuvitella sijoittavansa. Tuota vuodesohvaa kyllä katselimme oikein yhdessä, kaupassa se näytti oikein kivalta, mutta tuossa simulaatiossa alkaakin arveluttamaan korkeat laidat, olisikohan sittenkin ihan periteinen käsinojaton laveri vuodevaatelaatikolla ilmavamman näköinen tuossa? Sellainen mökin edelliselläkin omistajalla on tuossa paikassa on.

 

Tässä linkki mökkisisustuskuvakansioon:

Mökkisuunnittelua

Olemme puhuneet että synkkä mäntypaneelikatto maalataan valkoiseksi, samoin ikkunanpuitteet sisällä. Lattian maalaaminen harmaaksi sopisi kuulemma miehelle myös ja ajatus tuntuu minusta hyvältä.  Pyöröhirsiset seinät jätetään käsittelemättä. Kävin Tikkurilan sivuilla katselemassa maalausvinkkejä. Siellä olisi ollut joku suunnitteluohjelma tallella, mutta kun oman kuvan lataaminen olisi ollut maksullista, en vielä perehtynyt enempää.

Design yöpymispaikka

Olemme suunnitelleet lähestyvän lomamatkan autoiluosuuden reittiä ja yöpymisiä ja eksyin Big Surissa sijaitsevan Glen Oaks -nimisen paikan sivuille . VAU.

En malta olla liittämättä tähän muutamaa kuvaa sieltä, niistä voisi saada jotain ideaa oman mökin sisustamiseen. Tai  kodin. Tai ihan vain haaveilla ja huokailla, miltä näyttää, kun puitteet ovat upeat.

Meidänkin mökillä on mittakaavaltaan juuri tuon kokoisia ikkunoita. Nuo verhot näyttävät kauniilta.

Tuossa voisi olla ideaa keittiöön (kuva voi olla kypyhuoneesta)

Tuossa takanedustalla on ihanat värit ja upea tunnelma.

 Onko tuo suomalainen valaisin?

Ja viimeiseksi ulkokuva:

Mökin väritys on kaunis.

***

Paikka oli selvästi tarkoitettu aikuisille pariskunnille, huoneet/ huoneistot ovat tilavia, niissä on olohuone ja makuuhuone, mutta nukkumispaikkoja vain kahdelle, joten tulevalla reissulla siellä tuskin yövymme. Mutta onpahan upean näköinen paikka!

Korjausliike

Taustaksi: meidän pojat pitävät sählystä. Naapurustossa on varsinkin esikoiselle ihan mukavasti sählykavereita, mutta jos kuopuskin haluaa pelata, mukaan peliin yleensä saadaan houkuteltua mieskin. Näissä peleissä yleensä pojat aina voittavat.

Kuopus sai eilen kirjoitella tietokoneella. Hän aloitti kirjoittamalla oman nimensä, se sujuu ihan itsenäisesti. Myös muutaman päiväkotikaverin nimen kirjoittaminen onnistuu. Mutta ei kuopus kirjoittamista näihin halunnut jättää. Miehen avustuksella hän mietti mitä äänteitä sanoissa on ja ihan kohtuullisen mallikkaasti pienellä tuella sai kirjoitettua haluamiaan sanoja. Aikansa yksittäisiä sanoja kirjoitettua päätti kuopus että haluaa kirjoittaa jotain vähän pidempää vaikka  ”Isi on huono sählyssä.” Nähtyään miehen ja minun hölmistyneen hämmentyneen ilmeen muutti kuopus äkkiä  mielensä ja päättikin yrittää kirjoittaa “Sähly on kiva peli.”

Ekaluokan loppu

Suvivirren laulaminen ei ollut pitkään aikaan tuntunut niin koskettavalta kuin miltä se tuntui lauantai-aamuna koulun pihalla esikoisen ekaluokan päätteeksi. Ensimmäisen kouluvuoden loppumista olivat ennakoineet pienet asiat pitkin viikkoa. Kotiin koulusta tuomisia olivat huolellisesti kansioon järjestetyt taideteokset, mapitetut eri aineiden harjoitustehtävät (vieraskielisen luokan opettaja voi vain haaveilla kustantajan valmiista oppimateriaaleista), syntymäpäiväkortti opettajalta. Ihania muistoja ensimmäiseltä kouluvuodelta, jotka saamattomampikin äiti saa vaivatta muistojen laatikkoon.

Varsinaiseen koulunlopettajaispäivään suvivirren laulamisen lisäksi mahtui monta mieleenpainuvaa hetkeä: esikoinen sai rehdin ja reippaan koulutoverin ja punaposkisen liikkujan stipendin, opettaja halusi muistaa kukin niitä vanhempia, jotka olivat kouluvuoden mittaan auttaneet vapaaehtoisina oppimisen arjessa. Saimme nauttia hauskasta yllätysohjelmanumerosta todistusten jakamisen yhteydessä. Opettaja oli tehnyt kaikille lapsille DVD levyn, joka sisälsi kuvia ja videoita ensimmäisen kouluvuoden arjesta ja juhlista. Mutta tilaisuuden huippuhetki oli ehdottomasti se kun 22-päinen lapsijoukko puhkeaa spontaaneihin riemun kiljahduksiin ja hurraa-huutoihin opettajan kertoessa että nyt hän uskaltaa sen vihdoin sanoa julkisesti ääneen, hän saa jatkaa luokan kanssa vielä seuraavankin vuoden!

Esikoinen kirjoitti spontaanisti opettajan korttiin Ms. D…  I hope you will be our teacher next year too.

Me kaikki muistamme läpi elämämme ensimmäisen luokan opettajamme. Tiedän, että meidän esikoisen vertailukohta kaikille tuleville opettajilleen on melkein epäreilun korkealla.

Kesälomanaloituskakku

Kesäloman aloituksen kunniaksi meillä järjestettiin esikoiselle juhlat. Juhlakalu toivoi, että sipsien, keksien, karkkien ja hodareiden lisäksi tarjolla olisi mustikka-valkosuklaamousse kakkua. En mitenkään voinut kieltäytyä sitä tekemästä. Kakun päälle tosin laitoin tuoreita mansikoita. Kaukun resepti on muokattu Hesarin ruokatorstaissa julkaistun reseptin pohjalta. Katsoin, että sähköisesti arkistosta se alkuperäinenkin ohje löytyy (jossa marjat ovat mansikoita), mutta minä en ole koskaa kakkua ihan sen mukaan tehnyt vaan soveltanut näin:

Mustikka-valkosuklaamousse kakku

Pohja: ohut sokerikakkupohjalevy, usein olen leiponut uunipellillisen, josta leikkaan irtopohjavuon kokoisen pyörylän ja sitten pakasta loput myöhempään käytöä varten (ei tarvitse olla tähän kakkuun yhtenäinen pyörylä, myös “jämäpaloista” voi koostaa toimivan. Tällä kertaa pohjaksi tosin käytin kaupan valmista torttupohjaa, jonka laitoin leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuona pohjalle. Kostutin pohjan laimennetulla mehulla ja levitin pohjan päälle kohmeisia pakastemustikoita yhtenäisen kerrokson (olisikohan mennyt puolisen litraa).

Valkosuklaamousse:

4 liivatelehteä

1 kananmuna

1/2 dl sokeria

120 g valkosuklaata

1,5 dl maitoa

2,5 dl Flora vispiä vatkattuna

1. Liota moussea varten liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia.
2. Vatkaa Flora vispi (toki vispi(kuohukermakin käy, mutta tarvitaan siis 2,5 dl)
3. Vatkaa kananmuna ja sokeri vaahdoksi.
4. Sulata valkosuklaa mikroaaltouunissa juoksevaksi.
5. Kuumenna maito mikroaaltouunissa kiehumispisteeseen ja lisää kuiviksi puristetut liivatelehdet. Sekoita maito sulan suklaan joukkoon.
6. Kaada suklaa-maitoseos munavaahtoon ja sekoita
7. Lisää seokseen notkeahko kermavaahto ja kaada vuokaan noin puolen sentin vahvuisen sokerikakkupohjan päälle.
8. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia ennen koristelua ja renkaan irrotusta. (Meillä oli yön yli)

Koristelu: minä käytin tällä kertaa mansikoita ilman mitään hyytelösokerikuorrutteita mutta pakastemustikoista sekä hyytelösokerivedestäkin tulee ihan kaunis kakku. (Valokuva napattu kiireessä kun kakun syöjät jo odottivat pöydässä)

Kahdeksantuhatta sanaa

Toukokuu on pian ohi – vilahtanut sellaista vauhtia, että melkein en ole mukana pysynyt. Arkea on tullut dokumentoitua talteen varsin lyhyesti. Tässä kuussa on vietetty syntymäpäiviä: omiani ja miehen, ja esikoisen. On juhlittu äitienpäivää, kuopus aloitti jalkapallokoulun, on ollut päiväkodin ja koulun kevätjuhlat. On jännitetty miten käy iltapäivähoidon kanssa. (Hyvin kävi…)  Huomenna mennään laulamaan suvivirttä ekaluokan päätteeksi. Tänä samana aikana luonto ympärillä on kasvanut kesään. Pienistä pulleista silmuista on tullut ihanan vihreitä lehtiä, sinivuokot ja valkovuokot ovat kukkineet, samoin kevään sipulikasvit, kirsikka- ja omenapuut, marjapensaat… Tässä kahdeksan kuvaa kahdeksantuhannen sanan sijaan kuvaamaan toukokuutani:

Picnic menu

Tänä vuonna ei meillä ole vielä picnic-kautta korkattu, suotuinen sää ja toisaalta vapaa aika eivät ole kohdanneet. Eväsretkien makuun opimme Kalifornian vuosillamme, siellähän sää oli puuhaan sopivaa lähes ympäri vuoden. Usein pickic-valmistelut olivat yksinkertaiset, suuntasimme auton viikonloppuna kohti Sonomaa ja pysähdyimme Golden Gate sillan jälkeisellä Safewaylla ostamassa eväät. Siellä oli hyvä deli-tiski, jossa pystyi tilaamaan sandwichin omien mieltymystensä mukaan. Mies tilasi AINA BLT sandwichin ja niitä kesäpiknikeille edelleenkin väsätään.

BLT (bacon – lettuce and tomato) sandwich

Tarvitaan: hyvä vehnäsämpylä tai reilu pätkä patonkia, joka halkaistaan kahtia ja sivellään majoneesilla. Täytteeksi laitetaan:

• rapeaksi paistettuja pekonisiivuja
• ohueksi leikattuja tomaattiviipaleita ja
• salaatin lehtiä

Klassiset vähän vaivan lisukkeet ovat gourmet perulastut (sieltä Golden Gaten jälkeiseltä Seiffarilta ostettiin aina Cape Cod merkkisiä, täällä Suomessa tuotteen korvaavat Ikean perunalastut) ja juomana lemonadea, usein Snapple merkkistä. Perunalastujen lisäksi kaverimme opettivat meidät syömään lisukkeena ananasta ja chiliä - ihanan raikas yhdistelmä – suosittelen kokeilemaan. Eli tarvitaan

Tuore, kypsä ananas (tämä onkin haasteellinen tehtävä hedelmätiskillä, tuore ananas on pohjasta pikkuisen pehmeä ja väriltää vähän jo keltainen). Ananas leikeillään pitkulaisiksi veneiksi, keskiosa leikataan pois, samoin kuoret. Laitetaan rasiaan. Piknikille mukaan otetaan vielä purkillinen hyvää, sopivan tulista jauhettua chiliä. Juuri ennen syömistä chiliä ripotellaan ananaksen päälle.

Voikukkamaa

Helatorstaina ahkeroin puutarhassa kevättöitä. Lainasin naapurilta Fiskarssin voikukan kitkintä (erittäin näppärä vehje) ja teimme yhteistyötä kuopuksen kanssa: minä irrotin voikukkia, kuopus etsi niitä. Satoa kertyi sankkotolkulla vaikkei meidän piha mikään tolkuttoman kokoinen ole.

Kuopus kehittyi etsintätehtävässä taitavaksi ja tarkkasilmäiseksi. Eilen kotimatkalla päiväkodista spottaili hän voikukkia pihoista ja pientareilta. Niitähän riitti niin että kuopus totesi että  Suomihan voisi oikeastaan olla voikukkamaa.